maanantai, 18. kesäkuu 2012

IANKAIKKISILLA KÄSIVARSILLA

Kivinotko valmistautuu taas keskikesän juhlaan. Linnunpöntöt ovat saaneet uudet kesäasukkaat, kukat ovat värittäneet maan loistollaan, uimalaituri on valmiina lastenlapsia varten, ja kissat viettävät aurinkoisia kissanpäiviä. Kasvimaalle on istutettu perunoita, porkkanoita ja sipuleita. Ruutupuutarhan unikot ja parsat ovat saaneet seurakseen monenlaisia vihanneksia ja kesäkukkia, ja jälleen seurataan kasvun ihmettä.


 
                                     
Jokin on kuitenkin peruuttamattomasti toisin. Tämän paikan sydän ja luoja – rakas puoliso, äiti, mummu, emäntä, tämän blogin kirjoittaja – on poissa.
 
Muutamia päiviä edellisen blogipäivityksen jälkeen äiti meni yllättäen huonoon kuntoon. Tehtiin raskas päätös saattohoitoon siirtämisestä. Karinakodissa äiti ehti olla noin kaksi viikkoa. Viimeisen viikon me läheiset olimme yötä päivää hänen luonaan. Kun sanoja ei enää ollut, oli jäljellä hellä hoiva ja läheisyys.


 
                                Särkyneitä sydämiä Karinakodin pihalla
 

Kivinotko - tämä aikanaan metsän keskelle raivattu kesäparatiisi - on täynnä äidin muistoa. Jokaisessa kukassa, kivessä ja ruohonkorressa on äidin kädenjälki. Tämä paikka ei ole enää koskaan entisensä, kun äiti ei ole täällä kanssamme. Toisaalta Kivinotko on myös äidin aikana ollut jatkuvassa muutoksessa – joku kukkapenkki on saanut ruohottua, kun toisaalle on tehty jotain muuta. Elämä Kivinotkossa jatkuu, ja me jatkamme tätä luomistyötä samalla ilolla, innolla ja uteliaisuudella, jota äiti tunsi itseään toteuttaessaan. Tuntuu hyvältä huomata, miten äidiltä periytyneet geenit vaikuttavat meissä! Äiti elää myös arvoissamme ja ajatuksissamme. Haluamme vaalia sitä perintöä, jonka olemme äidiltä saaneet.
 

 
                  Sammalleimupenkkiin ilmestyi kukkimaan valkoinen sydän
 

Äiti siunattiin lauantaina Ylösnousemuskappelissa. Tilaisuus oli kaunis ja äidinnäköinen - täynnä upeaa musiikkia, tuoksuvia kukkia, sukulaisia, ystäviä, halauksia, hymyjä ja kyyneleitä. 
 
On ihmeellistä, että surun keskellä emme ole tunteneet lohduttomuutta. Olemme saaneet kokea, että meitä kannattelevat ne samat ikiaikaiset käsivarret, jotka kantoivat äitiä hänen elämänsä jokaisena päivänä, aivan perille asti - iankaikkiseen elämään.

 

Lämmin kiitos kaikille lukijoille,
Esikoinen, Keskimmäinen ja Kuopus
 
 

maanantai, 16. huhtikuu 2012

Kuka pelkää onnenpensasta

Meillä ei ainakaan pelätä onnenpensasta. Esikoinen toi Kivinotkosta tullessaan pääsiäisenä onnenpensaan oksan, joka puhkesi kukkaan kaupunkikodissamme. Vuosi sitten ryömi mörkö onnenpensaan takaa ja muutti toistaiseksi koko elämämme. Saimme se jahdatuksi nurkkaan kesän lopulla, mutta sitkeänä se ryömi uudelleen esille. Nyt ovat uudet jahdit menossa ja tulos on hyvä.

 

1334503461_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Koska Salon tuloksista on minulta kysytty, niin kerrotaan hyvät uutiset kaikille. Orava on suuresta koostaan taas kutistunut kolmisen senttiä joka suunnasta, eli lääkäreiden mukaan tulos on suotuisa. Kyllä me sen vielä kokonaan nujerramme.

Kesästä jouluun oli toipumisen aika ja onneksi sain voimia koottua tuona aikana, sillä ei voi kiistää, että hoidot vievät voimia.

 

Arjen vauhdissa pitää kiinni Poika. Ostin hänelle ilkeän näköisen hain, joka sai onnellisen hymyn pojan kasvoille.

 

1334503477_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Hymyä ei sen sijaan saanut äitinsä Merikarviasta, Suomen Milanosta ostama uusi iltapuku, työasu konsertteihin. Puku oli tietysti vaadittavan musta ja todella kaunis. Poika katseli sitä ja sanoi sitten: ”Ota se pois, se on vihaisen värinen.”

Oletteko tulleet tätä ajatelleeksi, te mustaa vaatetusta rakastavat?

 

1334503441_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Huomasin, että parvekkeen narsisseissani pörräsi jo kesän ensimmäinen kimalainen. Niin pitkällä jo ollaan. Lopuksi terveiset kaikenvärisille tassuille, niin mustille, valkoisille sukille,

 

1334503517_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

kuin muunkin värisille.

 

 

 1334503502_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

keskiviikko, 11. huhtikuu 2012

Pääsiäinen Hiltonissa ja Kivinotkossa

Niin siinä kävi, että tämä hoitokerta osui pääsiäiseksi ja siellä sitä vietettiin ilman mitään perinteitä. Siellä maatessani on minulla pari kertaa ollut ikäiseni Ahvenanmaalta oleva huonekaveri, joka ei todellakaan suomea osaa. Korvat punoittaen olen kuunnellut noita nuoria kehumiani hoitajia, jotka kuitenkaan eivät osaa sanaakaan ruotsia. Laulusta päätellen kasvupaikkakunta on ollut Lounais-Suomen ulkopuolella. Miten kauheaa olisikaan sairastaa vieraskielisessä sairaalassa?

 

Avuksi kutsuttiin usein iäkkäämpi hoitaja silloisella kouluruotsillaan. Kerran eräs potilas piti punnita ja tältäkin ”perinteisen ruumiinrakenteen” omaavalta hoitajalta katosivat sanat. Vaaka, väga, våga? Potilas vähän auttoi. Silloin hoitajalla leimahti: Jaa, men jag glömde därför, när jag inte vågar väga mig. Meille kaikille kelpasi isot naurut.

Lopuksi taidetta Hiltonin silloisesta huoneestani.

 

1334132860_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Vuosi sitten äänestin suomen kielen kauneimmaksi sanaksi sanan Loma. Nyt on sana aivan uusi: Kainuun maakuntasukat. Uskon, että Pirjon sukat pelastivat minut viime jaksojen välillä varmalta Hilton käynniltä. Alkoi viluttaa, vaikka sisällä oli lämmin ja ulkona en ollut edes käynyt. Pitkävartiset sukat yöksi jalkaan ja aamulla oli pieni kuumeilu poissa. Sen jälkeen en ole luopunut niistä päivin, en illoin, vaikka Rilla parka luulee niitä painikavereiksi.

 

Mikä olisikaan Varsinais-Suomen sukkien teema? Olisiko se laineiden kastelemat villasukat saappaassa, vaiko perunanistutuksessa hiostuneet villasukat?

 

1334132946_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Tai kuvitelkaa sienimetsässä saapasta lämmittävien sukkien teemaa? Kuulostaa hyvältä.

 

1334132959_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kivinotkossa vietettiin perinteistä pääsiäistä. Esikoinen kävi perheineen haravoimassa koko mökin ympäristön käyttöpihan. Ihanaa tietää, että sielläkin alkaa kevät olla ajallaan töineen, maisemoineen. Lunta näkyi vain metsän pohjassa ja vastarannalla.

Krookukset kukkivat villeinä kukkapenkissä. Niistä sain ihailtavakseni kännykkäkuvan, johon Muorin piti heti vastata: laita niihin hiukan verkkoa päälle suojaksi rusakoilta.

 

1334132929_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Ja sunnuntaina Kivinotkossa juhlittiin grillatulla lampaanfileellä ja Kultakutrin somistamalla Pashalla. (Liljojen takana ei istu Rilla suurine korvineen vaan tuikkupupu.)

 

1334132907_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Katit viettivät pääsiäisen Äijän hyvässä huolenpidossa.

 

1334132792_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Sunnuntai-iltana pääsin jo kotiin ja juhlia jatkettiin maanantaina mehevällä karitsan paistilla ja mämmillä. Kaikki maistuivat myös lapsille. Ja minäkin sain viettää pääsiäistunnelmaa.

 

Pääsiäiskukkina pöydällä olivat keltaiset kukat, jotka eivät Rillaa houkutellet. Iloista kevään tuloa.

 

1334132828_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

perjantai, 30. maaliskuu 2012

Turistina Salossa

Hieraisin kerran silmiäni ja kävelin kysymään hoitajilta. Sainko todella kutsun tt-kuvaan Saloon? Kyllä vain. Hiltonini ei anna varausaikoja kovinkaan tiheästi, koska päivystys vie niin suuren ajan. Ajan saa nopeammin Saloon. Niinpä sitten ajelimme kauniissa kevätsäässä kohti Salon Aluesairaalaa.

 

1333096915_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Tuttua oli koko kuvio ja hoitopojat Salossakin mukavia. Tuo tt-vempain ei jätä oravalle pienintäkään piilopaikkaa ja sen koko ja sijainti tulee viipaleen tarkkuudella tallenteelle. Pääsiäisenä sitten kuulen, miten paljon orava on pienentynyt.

 

Poika pistäytyi tässä kerran kylässä ja ihailimme Pojan paksua vaaleaa tukkaa, johon poika lausumaan ”Mummulla on pelkkä pää.” Niin se on, ei sen kummempaa Pojan mielestä.

 

1333096954_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Salon sairaala sijaitsee ylhäällä mäellä Salo-Uskelan kirkon vieressä. Mahtaa olla upeat näkymät sairaalan ikkunoista?

 

1333096899_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Mäeltä oli komea näkymä Piilaaksoon, jota hieman puut kyllä peittivät.

 

1333096885_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Matkalla oli ihana haistella kevään tuloa tien varrella, koska minulla oli pitkä sisälläolo takana. Lumet olivat jo pelloilta sulaneet. Vain varjoiset rinteet olivat edelleen lumiset.

 

1333096934_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kotona kissat eivät tienneet meidän edes olleen poissa. Rilla ei kaloista välitä, mutta akvaarion valaisin on mukavan lämmin maata.

 

1333096972_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Aamupuuro oli jäänyt pakosta syömättä. Kata odottaa aina kärsivällisesti kunnes olen saanut puurolautasen tyhjäksi. ”Katso nyt, enhän minä edes pääse tästä mihinkään ryöstöretkelle, koska jalkani ovat niin hyvin lukitut.” Juu, sen Kata hännällään osaa. Katan vakioasento.

 

1333096986_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Odotus palkitaan.

 

1333097000_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kevät siis tekee tuloaan tällä korkeudella ja pikkunarsissit ovat jo istutettu parvekkeelle. Sisälle ei narsisseja uskalla tuoda, sillä Rilla kuitenkin näykkisi noita myrkyllisiä kukkia. Nautitaan sitten Rilla-varmoista maljakkokukista.

 

1333097024_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

 

sunnuntai, 11. maaliskuu 2012

Kissamanikyyri

Silloin kun kotiasuun alkaa tulla reikiä, on aika miettiä kynsien leikkuuta. Juu, mutta kun ei ehdi juuri nyt, on sitä ja tätä tekemistä. Kissojen kynsien kärjet tulevat niin nopeasti neulaakin terävimmiksi, että reikiä riittää reiteen asti. Silloin ei enää mietitä tekosyitä. Kynsileikkuri esille (kissan kynsisakset ovat tietysti Kivinotkossa), silmälasit nenälle ja riittävän hyvä valaistus kohteeseen.

 

Kun karvakuonot ovat tottuneet moiseen toimenpiteeseen, ei edes houkuttimia tarvita. Kumpi ensiksi? ”Ota Kata, se on vanhempi. Vanhukset ensin.”

Huomaa tuolin hapsureuna a la kisadesign).

 

1331454571_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kata suhtautuu toimenpiteeseen tyynen rauhallisesti. Melkein nukahtaa syliin.

 

1331454631_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

”Kohta on minun vuoroni. En pelkää yhtään. Ei se satu. Katsellaan vaikka tipu-TV:tä odotellessa, kun ei ole edes mitään mukavaa luettavaa odotushuoneessa.”

 

1331454651_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Nyt ovat Katan kynnet leikattu ja se voi ihastukseksemme esitellä kauniita tassujaan. Sitä mustaa töhnää ei kynnen juuresta saa puhdistaa, vaikka olen kokeillut erilaisia kuiva- ja märkäpuhdistus menetelmiä. Mutta koska mitään tulehdusta ei ole koskaan näkynyt niin antaa sitten olla. Kata itse huolehtii kynsistään ottamalla niistä hampailla lujasti kiinni ja sitten pitkä voimakas veto ja irti, jolloin luulen, että koko kynsi irtoaa. Tuntuu Kata kumminkin tietävän mitä tekee.

 

1331454585_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Huh, mikä urakka, nyt täytyy taas lepäillä.

 

1331454558_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Rillan kynsiä leikatessa täytyy aina laskea, montako kynttä on takatassuissa, sillä ensi katsomalla niitä on viisi.

 

1331454545_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Lasketaanpa vielä kerran.

 

1331454530_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Ei, kyllä niitä on vain neljä, mutta Rilla, tuo ruskea si-rex, jossa ei tietenkään ole yhtään valkoista, on kasvattanut yhden kynnen viereen valkean karvatupsun. Niinpä hämäännyn siitä joka kerta.

 

Kevät keikkuen tulevi ja kevättunnelmaa voi jouduttaa joka viikonloppu uusilla kukilla, kunhan eivät ole tulppaaneja Silmänisku

 

 

1331454500_img-d41d8cd98f00b204e9800998e