Varhaisimmat selkeät mielikuvat lapsuuden jouluaterioista minulla on vasta 50-luvulta. Jouluksi hankittiin kaikkea, mitä pystyttiin. Oli mm. kinkkua, paistia, rullasylttyä, laatikoita, lipeäkalaa, sardiineja ja suutarinlohta. Ja illallisen lopuksi luumukiisseliä.

 

1293472674_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Ekaluokkalainen luki jouluevankeliumin vuonna 1962

 

Muistan hyvin joulun, jolloin alakerran siirtomaatavarakauppias oli hankkinut jostain tomaatteja. Tomaatteja sydäntalvella? Nyt ihmettelen miten ne on saatu Suomeen tuona aikana. Ulkomaankauppaa ja -kuljetusta elämässäni paljon sivunneena päättelen, että laivarahti on ollut ainoa vaihtoehto. Laivalla Espanjasta jäitten läpi Suomen satamaan? Laivasta nosturilla makasiineihin, joista tullimaksujen jälkeen tukkukauppiaalle. Paljonko meni aikaa tomaattien poimimisesta niiden päätymiseen pikkukauppaamme? Siitähän voisi kirjoittaa vaikka tarinan: Tomaattien matka etelän lämmöstä kylmään pohjolaan Päättämätön Äitikin osti kaksi tomaattia joulupöytään. Voi mikä pettymysten pettymys. Ne eivät maistuneet yhtään miltään, paitsi ehkä vähän tunkkaisilta. Tuon harmittavaisen muiston vuoksi ei omassa joulupöydässäni ole koskaan tomaatteja ollut. Ne eivät yksinkertaisesti kuulu joulupöytään ja piste.

 

Lapsuuteni ajan sanontoihin kuulu: tulis joulu, että sais yölläkin syödä. Jääkaappeja ei ollut, vain reikäkomero ulkoseinän vieressä. Komerossa jäätyi maito kannuihin kovilla pakkasilla, ellei reikää tukittu sanomalehdellä. Jos joskus jotain ruokaa pöydästä jäi, se vietiin tuohon komeroon, mutta ei jouluna. Kaikki jätettiin aterian jälkeen pöytään. Sieltä käytiin nirppimässä suupaloja pitkin yötä. Oli meillä siihen aikaan vahvat vatsat. Nyt ihmiset vaikertelisivat tuon lämpöisissä ruokatavaroissa muhineen pöpöarmeijan kourissa. Mutta ei silloin.

 

 1293471079_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kodin perinteet siirtyvät useimmin äidiltä tyttärille ja niinpä oma joulu aattomme oli aina täynnä tohinaa ja runsaan jouluillallisen valmistelua. Kun sitten kerran esikoisemme päivän syömättömyydestä heikkona oli pyörtyä juuri ennen juhlaillallista, tein radikaalin uudistuksen. Joulurauhan julistuksen jälkeen syödään joululounas. Se käsittää kaikki nuo kylmät kalat, pasteijat ja muut ihanuudet, jokaiseen makuun tietenkin ja uutuuksiakin kokeillen. Lämmintä ovat vain perunat. Eikä vielä tule ähky.

 

1293471063_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Lounas nautittiin nyt kuopuksen luona ja samalla ihailtiin piparista seimikuvaelmaansa. Mutta missä ovat tietäjien päät, ja onko Marian mekon koristekuvio sulanut?  Lopulta arvoitus ratkesi. Raskaana olevilla äideillä (vaikka ne olisivat kissoja) on hämmästyttäviä mielitekoja. Aidan ruokahalu on nykyään suunnaton ja lisäksi hmm. hieman erikoinen.

 

1293471091_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Minä taas löysin vanhasta ruokalehdestä mielenkiintoisen piparirasian ohjeen. Kokeilimme sitä kuopuksen kanssa aatonaattoiltana valmistaikinasta. Ei hassumpi idea. Meidän tekeleemme tosin kaipaa vielä vähän tuotekehittelyä…

 

1293471104_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Vasta illalla on kinkun ja laatikoiden aika. Aattohartauden ja kirkkomaakäynnin aikana on niille syntynyt masuun vähän tilaakin. Mutta niin siinä aina käy, vaikka toisin päättää, tulee ähky!

 

1293472703_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Joulupäivänä pelmahtavat perheet tohinalla Mummun ja Äijän luo. Ja kas, tontut ovat tuoneet lahjoja myös Kuusiparan alle. Nuorimmat mussukat innostuvat yhdessä leikkimään uusilla tavaroilla

 

1293482323_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

ja vanhemmat mussukat soittavat ja laulavat koko joukon iloksi. On ääntä, on vipinää ja aah, niin jouluista.

 

Myöhään illalla kaikki lähtevät (nuorimpia ja lastenhoitajaa lukuun ottamatta) kuuntelemaan jouluyön musiikkia. Sillä aikaa kannetaan jälleen kaikki jouluruuat pöytään. Nyt ne ovat tosin viettäneet yönsä jääkaapissa, mutta perinnettä edustaa se, että yöllä syödään ja sitten pelaillaan yhdessä.

 

1293471122_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Lastenhoitajan lisäksi tarvitaan kyllä pöytävahti. Kuinka voikaan punainen sienisalaatti (suolasieniä, punasipulia, etikkapunajuurta, päärynää ja smetanaa) kiinnostaa kissaa?

 

Tapaninpäivän kalkkuna-ateria siirtyi tänä vuonna loppiaisateriaksi pääkaupunkiin, joten toisen joulupäivän superherkku, lipeäkala nautittiin tapanina. Vaikka perinteet ovatkin kunniassa, kaavoihin jähmettyneitä emme suinkaan ole.

 

1293471143_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Livekalan hovitoimittaja on Kauppatorin Rantanen. Täydellistä likokalaa! Sitä piti hankkia jo kaksi kokonaista fileetä, koko uunipellillinen, koska perhekuntamme on jo melkoisen suuri.

 

Kauan sitten, olin kylpemässä hiukan ennen joulua tuossa anoppilan idyllisessä, pikkuisessa, punaisessa, hirsisessä pihasaunassa. Muistan miten nostin vesisaavin kantta pesuvettä ottaakseni ja jäin tuijottamaan harmaata sameaa nestettä saavissa. Tuore aviomieheni valisti minua. Siinä on äidin likokala. Kevättalvella suuret särjet on pantu kuivamaan aitan seinustalle ja nyt ne likoavat koivuntuhkalipeässä tuossa saavissa saunan viileimmässä nurkassa. Ahaa! Aika vähän ne muistuttivat oman lapsuuteni valkeaa lipeäkalaa.

 

1293471163_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Lipeäkala-aterian kruunaa tuo ihana valkokastike. Koska kala valmistuu lähes itsestään uunissa, emäntä panostaa valkokastikkeen pehmeyteen ja samettisuuteen. Ja sitä täytyy olla paljon! Myös perunat täytyy valita huolella. Tänä vuonna käytin komeita Arielleja, kun kesän kuivuus teki niistä juuri sopivan jauhoisia. Kaksi peruna-astiaa, kaksi livekalavuokaa, kaksi kastikekulhoa ja kaksi maustepippurimyllyä. Ne asetetaan kumpaankin päähän pitkää pöytää. Kaikki ovat malttamattomia, ei kiusata odotuttamalla, että ruoka kiertää koko pöydän ympäri. Lipeäkala on koko perheen herkku, joka ikäluokan, ehkä siksi, ettei sitä tule valmistettua kyllästymiseen asti. Poika, joka oli joulun aikaan syönyt vähän vaisusti, söi nyt ahnaasti tuota valkoista herkkua. Oodi lipeäkalalle! Ensi vuonna täytyy ostaa vielä suurempi määrä kalaa.

 

1293471185_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Jouluna minullakin syttyy makean himo. Jälkiruoaksi keitetään kahvit ja pöytään kannetaan kakut ja pikkuleivät. Kuopus on jälleen pyöräyttänyt suussa sulavan glögikakun. Kaikki vaa’at piiloon. Nyt on joulu ja yölläkin saa syödä!