Sain postista kauniin paketin, joka kiinnosti Rillaa suunnattomasti. Se hieroi pakettiin poskityynyjään niin, etten päässyt avaamaan sitä. Tämä paketti täytyy olla minulle, tuumi Rilla, sillä se on hajusta päätellen kissan lähettämä. Ei emäntä saa kissoilta paketteja.

 

 

Lopulta uskalsin ottaa sakset esille ja avata paketin. Ja mitä ihanaa sieltä löytyikään! Taikasormi Pirjo on muistanut etelän vilukissaa ja lähettänyt lämpimät sukat kylmenevien päivien varalle. Rilla innostui hajusta vielä enemmän ja oli omia sukat itselleen.

 

 

Hus siitä, saat painillasi sukkaan reiän.

 

 

Siinä ne nyt ovat, upeat Kainuun maakunta sukat. Kuviolangat ovat luonnonväreillä värjätyt, joten lämmin sävy luonnonvalkoisella pohjalla saa jo katsellessa jalat lämpimiksi. Kyllä minun nyt kelpaa.

 

 

Paketti sisälsi myös lisäyllätyksiä. Ihanan pehmeästä langasta oli Pirjo neulonut myssyn, josta kuopus sanoi heti: Onpa kaunis!

 

 

Myssy oli minun päähäni (hiukset puuttuvat) pikkuisen korville tulevaa mallia ja joutui heti tulikasteeseen, sillä olimme lähdössä Kivinotkoon viikonloppua viettämään. Vaikka mökissä on peruslämpö, on sisäilma silti koleaa ja lämmin ja pehmeä myssy on tukattomaan päähän hyvään tarpeeseen. Vasta illalla, kun uunissa oli poltettu puita ja sauna lämmittänyt tiiliseinää, raaskin riisua pipon päästäni.

 

Koska Rilla oli niin kiinnostunut saamistani ihanuuksista, ajattelin piristää myös vanhaa Kataa mielenkiintoisilla tuoksuilla. Mutta ei, pari nuuhkaisua ja Kata jatkoi uniaan. Rillaa alkoi innostaa myös myssy, joka piti pelastaa sen suunnittelemilta painiotteluilta.

 

 

Eipä paketin sisältö vielä tähän loppunut vaan se sisälsi myös tämän päivän keräilyharvinaisuuden: käsin kirjoitetun kirjeen ja terveellistä suklaata. Tämän runsaasti kaakaota sisältävän suklaan terveellisyydestä kuopus muistuttaa minua aina tullen mennen. Energiaa toipilaalle. Kiitos ihanasta paketista Pirjo!

 

 

Kunpa vaan voisin muistaa Pirjoa omalla osaamisellani. Miltä tuntuisi kun postipoika soittaisi ovikelloa ja kohteliaasti kumartaen, pyyheliina käsivarrellaan ojentaisi tarjottimen, jolla olisi lempeää mustajuurikeittoa, täytettyjä ahvenfileitä ja jälkiruuaksi mehevää omenapiirakkaa?

 

 

Vai maistuisiko paremmin aidot Kivinotkon tapakset?

 

 

Mutta voih, puoli Suomea on liian pitkä matka moisen järjestämiseen, niin että kaikki pitää kuvitella vaan virtuaalisesti.  Vai pitäisikö laittaa tuo pehmeä myssy taas päähän. Jos siitä olisi vaikka mietintämyssyksi…