Viime vuonna oli hyytävän kylmä ja sataa vihmoi, kun vierailimme Muumimaailmassa SiljaLinen vieraina http://www.tallinksilja.com/ . Tänä vuonna, kun varasin paikkamme, ajattelin että ilma ei siitä voi enää huonontua. Siksi ilo oli suuri, kun maanantaiaamu valkeni lämpimänä ja kirkkaana.

Matkassa oli mummu, tytär, vävy ja kolme lastenlasta. Matkasimme henkilöautoilla muumiparkille, siitä bussilla rantaan ja kävellen muumisaareen. Osa meistä matkalaisista oli mukana ensimmäistä kertaa.

Päivä alkoi Muumien Juhlakabareella teatteri Emmassa.

Esityksen jälkeen piti kiiruhtaa etsimään muumeja taloltaan.

Ja siellä se talo oli, ihanan sinisen kutsuvana.

Taisi olla pikkuiselle liian jännittävää kätellä ihan oikeaa muumimammaa.

 

Mutta vanha konkari ei saanut millään tarpeekseen hahmojen halaamisesta.

 

Poika löysi tietysti jotain vielä kiinnostavampaa kuin satuhahmot, nimittäin paloaseman koneita  ja laivojenuittokourun.

 

Metsäretki alkoi houkutella.

Hui, metsässä oli noidan talo. Kuka pelkäsi niitä? Keneltä vei kissa kielen?

Ja ketkä eksyivät labyrinttiin niin, että palasivat lopulta lähtöruutuun. Onneksi paikalla oli ritari, joka johdatteli neidon turvallisesti labyrintin läpi.

Metsässä oli vaikka mitä, hattivatteja ja ihan oikea mörkö,

oli tulivuori, koski ja sammakoita sai ruiskuttaa kastelukannulla

Metsäretki päättyi rannalle, mistä löytyi kaunis merenneito.

Merihirviö katseli lapsia hurjana. Se ei ollut lapsista järin kiinnostava. Enemmän mielenkiintoa herättivät rannalla uiskentelevat sinisorsat, joista piti tarkistaa mummulta: Ovatko ne ihan oikeita?

Pitkien kävelylenkkien jälkeen tuli nälkä, mutta onneksi Muumimamma oli keittänyt lapsille pastaa keittiössään.

Jos annos oli liian suuri, löytyi kyllä auttaja. Vai onko annoksen omistajan ilme hieman huolestunut?

  

Ruokailun jälkeen kuului kummia, Haisuli oli tehnyt tuhmiaan. Onneksi poliisitäti sai Haisulin kiinni ja vei sen hetkeksi vankilaan mietiskelemään tekosiaan.

  

Kun masut olivat täynnä, jaksettiin taas kierrellä Muumilaaksoa ja tarkasteltiin Muumipapan laivan viereen rakennettua uutta vesiratasta. Sielläkin sai uittaa laivoja.

Piti kurkata metsätelttaankin, jonka äärellä Nuuskamuikkunen kertoili tarinoita.

Muumilaaksossa voi päästä rahoistaan myös shoppailemalla, mitä mahdollisuutta käytettiin hyväksi. Sen aikana shoppailemattomat nauttivat pehmiksestä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Tuli lähdön hetki. Lahjaksi saimme ilmapallot ja jojot. Hei, hei muumit. Ensi vuonna taas tavataan.