Siellähän ne möröt aina piileskelevät, onnenpensaan takana. Juuri kun onnenpensas mökin seinustalla alkoi kukkia, hiipi mörkö aivan yllättäen elämäämme.

 

Kevätmuoti on valloittanut kauppojen ikkunat. Täynnä pastellisävyjä, jotka eivät minulle sovi ollenkaan. Olen aina napissut noita hempeitä kevät asuja vastaan.

 

 

Mutta vaihtoehtoja ei minulle annettu, sopi tai ei. Jouduin pukemaan ylleni vaaleanpunaista!  Ranteeseeni sain all inclusive-rannekkeen, mutta tämän majoituspaikan ruokatarjoilu ei ollut hääppöinen.

 

 

Tuo musta pussi ei suinkaan ollut sellainen kuohuviinin kylmälaukku, mikä meillä mökillä on vaan se tiputti viiniä tujumpaa nestettä suoraan selkäytimeen raskaasti huohottaen. Sen kumppanina kavaljeerissa roikkui kalkkivelliä, nestettä ja monen näköistä pikkupulloa viikon päivät.

 

 

Parasta vuosikerta-samppanjaa parempaa juomista sain viikon paaston jälkeen. Miten ihanalta tuntuikaan valuttaa varovasti lusikalla tuota punaista mehua kuivaan kurkkuun. Aaah!

 

 

Olen aina pitänyt sosekeitoista ja odotin innolla ensimmäistä ateriaa. Mutta voih! Oli paksu soppa minkä väristä tahansa, vihreää, keltaista tai punaista, maku oli aina sama ja minun suussani ällöttävää. Näin en ole varmaan koskaan ennen ruuasta sanonut saatikka kirjoittanut. Maustamaton perusviili oli ainoa, mikä maistui.

 

Pari viikkoa kului täysihoidossa, mutta vasta kotona, itse häärien paraneminen alkaa. Loppuviikosta tuo parikymmen senttinen ”vetoketju” nypitään pois. Sen jälkeen otan tuolin postiluukun eteen ja istun odottamassa kutsua jatkoille. Ratkiriemukkaat nuo tulevat pippalot eivät ole, mutta suhtaudun niihin toiveikkaasti. Paranivathan pennutkin ja minun tukijoukkoni käsittää sentään yli sata ihmistä, tuttuja ja tuntemattomia.

Mutta mökin kasvimaa on sulanut ja olisi kylvökunnossa....

 

----------------------------------------------

 

 

Sitten koitti tuo pelkäämämme hetki. Pennut lähtivät. Kasvattaja haki ne sirutuksen ja lääkärin tarkastuksen jälkeen kotiinsa totuttelemaan uusiin vieraisiin kissoihin. Palolla on jo koti valmiina, mutta ennen lopullista muuttoa, se osallistuu näyttelyyn, Tuli mahdollisesti kaverina. Tulin koti peruuntui asiallisesta syystä, mutta uutta kysyntää on ollut. Tiedän, että kasvattajalle kelpaavat vain rakastavat kodit pennuille.

 

 

Alkuviikkojen vaivannäkö on palkittu. Pojat ovat reippaita nuorukaisia, eivätkä enää pyrkineet tissille. Pehmoinen pentukarva on vaihtunut upeaksi, silkkiseksi ticking-turkiksi. Palo on edelleen hoikka, lihaksikas vauhtipoika. Tuli pitää myös vauhtia, mutta on suloinen pehmomössykkä, joka hymyilee aina kameralle. Molemmat lumoavia sydämenvaltaajia.

 

 

 

Hei maailma, täältä tullaan.