Saimme nauttia viikkoja kestäneestä hupisarjasta. Vaalitentit. Mitään muita sarjoja en seuraakaan, mutta tämä sarja oli siitä mukava, että jos jonain päivänä sitä ei katsonut, ei taatusti pudonnut juonesta ulos.

Merkittävimmät juoniaiheet olivat syrjäytymisen ehkäiseminen ja suvaitsevaisuus. Tärkeitä aiheita ja niitä pyöriteltiin. Jokainen ehdokas oli liikuttavan yksimielinen aiheista ja kukin kahmi ne omakseen kuin pelimarkat vuorollaan. Mutta eipä osunut korviin yhtään konkreettista keinoa näihin. Kaikki jäi siis edelleen leijumaan ilmaan.

 

Koitti sitten vaalipäivä ja pikkuisessa lumisateessa käveltiin äänestämään. Jonoja ei ollut.

 

 

Iltaan valmistauduttiin huolella. Päätimme yhdistää talven merkkitapahtumat, vaalivalvojaiset, blinijuhlat ja Runebergin päivän. Tortut leivottiin jo päivällä ja ne onnistuivat vuoden 1956 reseptillä suussa sulaviksi.

 

 

Myös linnien ohjetta tarkastelin samaisesta keittokirjastani, mutta kumma kyllä, resepti oli melkein samanlainen kuin tattarijauhopussin kyljessä. Jauhoiksi käskettiin kyllä laittaa linnijauhoja. Mistähän niitä muinoin saatiin ja oliko se sekoitus muutakin kuin tattaria? Jäi arvoitukseksi, kun edellistä sukupolvea ei enää ole.

 

Mädit jouduttiin hakemaan kaupasta, kun madetta ei ole saatu. Eikä saadakaan muualta kuin torilta, kun verkkoja ei ole jään alla.

 

 

Pannu oli uusi, kun vanha on Kivinotkossa. Siihen taikina tarttui niin lujasti, että ensimmäiset tekeleet olivat tattaripuuroa. Ei hätää, taikinaa riitti.

 

 

Ja lopulta tuli herkkublinejä

 

 

Heti alkumetreillä vaalien lopputulos alkoi olla selvä. Ei enää mitään pikkuyllättävää, kuten ensimmäisen kierroksen kohdalla sentään saatiin. Jäi vain jännitettäväksi oma prosenttiveikkaus. Kukaan meistä ei osunut ihan lähelle. Olinkohan kehnoin arvaaja?

 

 

Saimme syödä herkut rauhassa ja maa sai uuden presidentin.

 

 

Mitä ihmettä nuo ihmiset jaksavat tuota ruutua tuijottaa? Tylsää ohjelmaa. Ei tietoakaan luontodokumentista.

 

 

 

---------------------

 

Presidenttipostaus hiukan viivästyi, kun tuli yllättävä vierailu taas Hiltoniin. Väärät arvot korkealla ja väärät matalalla.

 

Siveltimenkarvojen myynti tuntuu nyt alkavan. Tarjolla on tummia suorana ja hiukan kippuroina. Lisäksi on harmaita hiukan jäykempiä. Mutta parasta oli, että lääkäritädin hyväksymä laivamatka lasten kanssa sujui hyvin ja kaikki viihdyimme. En kaivannut päivällä enempää huilailua kuin vanhimmat diskossa viihtyneet lapsenlapsetkaan. Sanoin tytöille, että kamalinta mitä voi sattua on, että Mummulta sinkoilee tukka päästä kesken ruokailun. Mutta onneksi ei. Mummu oli rexmäisen kaunis koko matkan