Maaorjilta löytyi allakasta vapaa viikonloppu. Se oli tismalleen sopiva ajankohta peltohommiin. Turhaan kannan huolta huomisesta, kyllä kaikki tuntuu vaan järjestyvän.

 

Siis neljä täysi-ikäistä ja kolme alaikäistä innokasta maamiestä oli valmiina ottamaan hanskat reppuun ja matkaamaan Kivinotkoon.

 

Kiusaus oli suuri. Se kihelmöi sisimmässäni. Pyytääkö lomaa ja hypätä mukaan? Mikä ihanuus se olisikaan? Mutta järki voitti intohimon.

1.     Olen todella rupukunnossa,

2.    matka Kivinotkoon olisi jo liian rankka,

3.    en pystyisi tekemään yhtään mitään,

4.    olisin pelkästään passattavana ja lisätyönä,

5.    luvassa ei ollut edes lämmintä,

6.    seuraava sukupolvi osaa todella hommat, vaikka aina välillä sitä epäilen ja haluan olla korvaamaton.

 

Joten jäin lepäilemään täysihoitolaani ja odottelin puhelin kädessä kuvia Kivinotkosta. Ja tulihan niitä.

 

 

Sateisella parkkipaikalla ovat narsissit jo auenneet, mutta missä ovat tulppaanit? Jänöjen vai kauriiden mahassa

 

Lauantai oli lämmin työpäivä, joten porukka lähti pellolle kukin oma kuorma mukanaan. Kultakutri sai sipulit ja hanskat.

 

 

Talvi tupsahti niin äkkiä viime vuonna, että mansikkamaat jäivät perkaamatta. Otin tietoisesti verkon kehikon päältä pois, jospa vaikka kauriit olisivat hoitaneet perkaustyön? Nyt taitaa Nalle olla puuhissa. Taustalla Äijä ja tyttären tytär avaavat perunavakoa neito ja aura-periaatteella. Syksyllä perustetulle uudelle mansikkamaalle kuuluu kuulemma hyvää.

 

 

Pian alkoi tulla todistusaineistoa siitä, että perunoita oli vaossa sopivin välein.

 

 

Eikä siinä nokka kauan tuhissut, kun pikkuorjat olivat yhteisvoimin vetäneet vaot umpeen.

 

Savikokkareisten porkkana- ja sipulimaiden tasoitus haravalla äestyksen ja jyrsimen jäljiltä tasaiseksi oli se suurin homma. Juu-u, tiedän sen. Siinä on aikaisempien vuosien tehokas alku kesän painonpudotukselle Montako porkkanan siementä tuli tänä vuonna kasaksi? Ja kukahan on kesällä harvennuskunnossa?

 

Pelto saatiin yhteistyöllä kuntoon, kunnes jyrsimen terien akseli rikkoutui. Se oli selvä merkki siitä, että oli syytä ottaa illaksi. Joko sauna lämpiää (kade, kade, kade)?

 

 

Pihamaalla parsat olivat saaneet valvomatta kasvaa liian isoiksi, mutta eiköhän niistä jotain pehmeääkin löydy? Ja uutta lykkää!

 

Vielä katosivat joriinit (nyk. daaliat) mullan alle ja kasvihuoneen mullat tyhjennettiin. Mitä muuta enää voisi odottaa? Ihanaa!

 

Tänään minut kotiutettiin viikoksi. Toivottavasti voin olla tällä kerralla koko tuon ajan kotona ilman äkkilähtöä takaisin Hiltoniin. Se vasta olisi onnea! Kunhan maltan ottaa tarpeeksi rauhallisesti, mutta kun on tuota blogiakin päivitettävä…