Pikkusisko sai viime vuonna lahjaksi muuttumisleikin Naantalissa, http://www.naantalispa.fi/ nyt oli isosiskon vuoro.

Me isovanhemmat ja tyttärentytär suuntasimme aamulla mielet odotusta täynnä kohti kylpylää. Päivä oli aurinkoinen ja kesäisen helteinen. Olin kyllä salaa toivonut sadetta ja myrskyä, sillä ulkokylmyyden jälkeen kylpylä tuntuu vielä ihanammalta. Tai ehkä en oikeasti toivonutkaan.

Aloitimme päivämme allasosastolla ja uintiin olimme varanneet pari tuntia.

Ihanko se on marmoria?

Kylpylän allas on iso, ja siellä mahtuu hyvin uimaan. Välillä voi pistäytyä melkeinpä kuumassa porealtaassa ja kuvitella mitä peruna miettii keitinkattilassa.

Ison altaan reunaporeet rentouttivat mukavasti selkää ja muitakin lihaksia.

Lämmitetty ulkoallas on vaikuttavimmillaan, kun sitä ympäröivät hanget, mutta epäilen, ettei kukaan olisi hurrannut, jos olisi alkanut sataa lunta.

Totuuden nimessä, kyllä virkistävä juomahetki uimisen lomassa Naantalin kuuman auringon alla pakkasen voittaa.

Palasimme takaisin sisätiloihin uimaan, saunomaan ja jälleen pesulle.

Hiukset piti saada kuivaksi ennen lounaalle siirtymistä.

Lounas salaattipöytineen oli herkullinen ja maittava.

Lounaan jälkeen näille hiuksille on tarkoitus tehdä jotain.

Suuntasimme siis kampaajalle. Muuttumista oli nuoren naisen mielestä se, ettei väri saa radikaalisti muuttua, ei saa leikata otsatukkaa eikä saa lyhentää hiuksia. Muuten saa tehdä mitä vaan .

Luovutettuani tytön kampaajan käsiin, siirryin kauneushoitola Bellezzaan nauttimaan tyttärien äitienpäivälahjasta, hemmotteluhoidosta kasvoille. Aah, miten ihanaa olikaan ihon pehmitys, puhdistus, kuorinta ja perusteellinen kasvohieronta rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Kasvonaamion vaikuttaessa olin hoitohuoneessa puolittain lempeässä unessa. Kasvojen hemmotteluksi täytynee hyväksyä myös se, että hoidon päätyttyä, kaiken nyppimisen jälkeen näytin siltä, että olin juuri selvinnyt hengissä vesirokosta.

Kasvot pilkullisena menin katsomaan kampaamoon miten tytön oli sillä aikaa käynyt. Vau! Hienoa työtä kampaaja oli tehnyt. Väri oli ihastuttava, otsatukkaa ei ollut ja pituudesta oli pudonnut vain kuivuneitten latvojen verran. Muutos ei kuitenkaan ollut niin radikaali, etten olisi tunnistanut tyttöä.

 

Leikkiin kuului lisäksi kevyt kasvomeikki. Hoidettava ihoa kehuttiin (en yhtään ihmettele) ja meikkaustavatkin ovat olleet ihan kohdallaan.

Meikkileikin aikana me isovanhemmat nautimme ulkosalla kuumasta auringosta ja virvokkeista ja palasimme sitten odottelemaan kauneushoitolan ulkopuolelle. Mikä kaunotar sieltä ulos kävelikään! Kasvojen parhaat puolet oli hyvin saatu esille ja koko olemus sädehti nuoruuden hehkua. Myös tyttö itse tuntui tyytyväiseltä.

Vielä kävelykierros kauniin kesäkaupungin rannassa veneitä ihaillen ja jäätelöä syöden ja niin oli kauneus- ja hemmottelupäivämme lopuillaan. Mutta tänne palataan vielä...