Siskon syntymäpäiviä juhlittiin koko viikko. Suunnitelmissa oli kasvimaan perkausta ja vastapainoksi täydellistä rentoutusta mökin aromasaunassa ja hyvää ruokaa. Loppuhuipentumana odotti suklainen yllätyslahja lähiön Kauneuspisteessä http://www.kauneuspisteollikainen.com/. Juhlat halusimme aloittaa perinteisellä miniristeilyllä.
Valkoinen laiva odotti satamassa kutsuvana. Astuimme laivaan.
Perinteistä on myös katsoa kaunista kaupunkinäkymää hytin ikkunoista tunnarin soidessa ja laivan irrotessa laiturista
ja nauttia hytin virvokkeista.
Koska oli jo ilta, nautimme "pikkuruisen" iltasalaatin ravintolassa noutopöydän sijaan. Jälkiruoan siirryimme nauttimaan laivan ohjelmaravintolaan.
Koska päätimme olla pirteitä ja nälkäisiä kuohuviiniaamiaisella lähdimme ajoissa hyttiin nukkumaan, emmekä riekkuneet koko yötä humputtaen.
Aamu valkeni kauniina ja me todella menimme reippaina tyttöinä aamun herkkuja syömään.
Aamiainen oli herkullinen ja vatsat täynnä laahustimme jälleen hyttiin. Istuskelimme erkkeri-ikkunan ääressä ja ihmettelimme merimetson asuttamia saaria Tukholman edustalla. Näky oli masentava ja siihen auttoi ainoastaan pikkuiset aamiaistirsat hytissä. Sen jälkeen olimmekin energiaa täynnä.
Juhannus oli tulossa ja täytyyhän sitä vävypojalle hänen tilaamansa sikarit ja pojan juomat käydä ostamassa. Pankkikortti vikisi, mutta pisteitä ropisi. Mutta oliko se käytävä eilen ihan näin pitkä, kuin nyt kantamuksineen.
Aika kului kuin siivillä ja yllättäen olimme jo Maarianhaminassa, missä kaikki neljä laivaa kohtasivat. Ilma oli kesäisen heleä. Koitti matkan kohokohta: noutopöytä kaikkine herkkuineen.
Lounas aloitettiin äyriäislautasella,
jota seurasi vihannesannos.
Kalapöydästä kerättiin lautaselle parhaimmat palat.
Meksikon pöydästä noukittiin vain peperonit ja hiukan guacamolea. Lihaleikkelepöytä jätettiin kokonaan kylmän porsaan ja kalkkunan ystäville.
Lämminruokaa oli monenmoista, oli muun muassa possua
ja riistakäristystä. Edellinen oli herkullista, jälkimmäinen ei tällä kerralla niinkään. Se muistutti jauhelihakastiketta. Tein paremman valinnan kuin sisko.
Olisi kiva, jos juustovalikoima olisi hieman monipuolisempi, mutta maistuivathan nämäkin emmentalit, briet, sinihomejuustot ja leipäjuustot.
Makeaa kyllä löytyy pöydästä mahan täydeltä, mutta tässä vaiheessa pikkuruinen vatsan tasoittaja riitti.
Ruokailun jälkeen oli pakko tehdä pieni happihyppely kannelle.
Vielä oli rahaa jäljellä ja parfymeria odotti. Sieltä ostimme käsirasvaa ja kasvoseerumia. On varmaan tehokasta, ainakin hinnasta päätellen.
Sitten syttyi himo. Koneen reunalla roikkui niin monta kaksikymmensenttistä, että oli pakko yrittää.
Tyttäreni, joka oli siskon tuunannut matkaa varten, halusi tietää kävikö flaksi. Kävihän se. Tässä todistus siitä, että sisko oli täysin miespuolisten matkustajien piirittämä.
Kauan saimme pelata, mutta viimein kaksikymmensenttiset loppuivat ja valuimme katsomaan ravintolan show'ta. No jaa, se siitä. Mutta uskokaa tai älkää, kuivin suin. Ehkä vika oli siinä, eikä esityksessä.
Joka risteilyllä meillä on olleet uimapuvut mukana, emmekä ole ehtineet uimaan. Emme tälläkään kerralla. Mutta ehkä sitten ensi kerralla...
Satama lähestyi ja risteily oli loppumaisillaan. Palatessamme hytti oli siivottu, mutta mielestämme petaamisessa oli toivomisen varaa. Ehkä äiti oli pedannut vuoteen tälle siivoojalle aina kotona, tai sitten oli ollut kiire. Mutta se oli seuraavan risteilijän murhe. Me pakkasimme laukkumme ja James odotti satamassa autoineen.
Kommentit