Tätä käärmeenpuremaa olimme jo osanneet pelolla odotella. Olihan edellisestä kulunut jo yli viisitoista vuotta. Poikien (Tenu, Musi ja Vinski) reviiri oli pihapiiriä paljon suurempi, joten saariston kalliomaisemissa törmäyksiä kyitten kanssa tapahtui ilmeisesti useitakin. Onneksi vain muutama päättyi kivuliain seurauksin. Olin kuvitellut kissaa älykkäämmäksi, niin että jokin vaisto saisi sen varomaan, mutta ei se näköjään niin mene.
Toukokuun alkuviikko 1994 oli helteinen ja ilmeisesti talvi oli ollut otollinen käärmeiden talvehtimiselle. Olin laittamassa aamupalaa ja ruokin samalla kissat. Musi ei tullut ruokakipolle ja luulin sen jo juoksentelevan ulkona kun vilkaisin makuuhuoneeseen. Musi makasi sängyssä ruoka-aikana, mitä ihmettä? Tiesin heti, että jotain oli vialla ja ryntäsin pikkuisen luokse. Jo kaukaa näin, että toinen tassu oli paksu kuin brittikissalla. Toinen oli edelleen luiseva kuin spagettikauha. Voi ei mitä teen? Oli viikonloppu ja lähin eläinlääkäri oli sadan kilometrin päässä. Taistelin kyypakkauksen neljänneksen Musin suuhun ja jäin kontalleni sängyn viereen vahtimaan tilannetta. Musi lepäsi rauhallisesti, antoi tassun olla ja hengitys kulki rauhallisesti. Koko päivän päivystimme Musin vieressä ja tilanne pysyi ennallaan. Tarjosimme vettä, mutta se ei houkutellut erityisemmin.
En ole koskaan iloinnut Musin aamuherätyksistä (ankara kuoputus poskiin vahvoilla tassuilla, hurja kehräys viiden sentin päässä kasvoista, niin että kuola pärskyi), mutta seuraavana aamuna tuo vaatimuksen ilmaisu sai riemuitsemaan: Musilla on nälkä, se on kunnossa. Ruuan saatuaan se hyppäsi keittiön ikkunasta ulos ja huomasin se sitten kannattelevan vielä paksua tassuaan. En yhtään ihmetellyt kun näin sen hetken kuluttua jälleen sängyllä. Menin vertaamaan, oliko tassu tärähtänyt hypyssä ja kuinka paksu se oli. EI VOI OLLA TOTTA! Molemmat tassut olivat nyt yhtä paksut! Mitä oli pojan päässä liikkunut, oliko se kostoreissulla, vai oliko kyy uusi? Taas toistui sama kyypakkaus-vahtivuoro-kuvio. Kyykuviot toistuivat vielä heinäkuussa ja osansa sai sekä Musi että Vinski. Kyypakkaus unohdettiin, sillä mitään allergista reaktiota ei koskaan tullut. Ilmeisesti kyyn purema ei satu heti, joten kissa ei osaa yhdistää kivun aiheuttajaa. Muutamaa vuotta myöhemmin pihapiirissä oleskeleva Kata törmäsi läpikulkureissulla olevaan kyyhyn. Kata alkoi parkua heti, joten se kyy saatiin poistettua pihapiiristä ja Kata hoivattua.
Sittemmin luonnonvaraisena oleva alue on Kivinotkon pihapiirissä väistynyt loitommas ja ruohonleikkuri ja lapset tömistelevät ahkeraan, joten käärmeitä ei pihalla ole enää näkynyt, lukuun ottamatta noita monia rantakäärmeitä, joita Katakin kerran mamman kauhuksi kantoi suussaan rannasta sisälle.
Nyt se kuitenkin tapahtui taas. Myyriä on ehkä liikaa, kun kissoja on liian vähän mökillä, eikä nurmikkoakaan ole leikattu normaaliin tahtiin. Latte tuli sisälle, kietoutui kerälle nukkumaan ja näin sen kauniin valkoisessa tassussa kaksi selvää reikää. Mitä tehdä? Matkaa taas sata kilometriä ja iltapäivä. Ylihuomenna on hammaslääkäri. Kyypakkaus, tarkkaillaan.
Ei mikään kiva tassututkielma
Luulin jo kerran ennen Latten tehneen tuttavuutta käärmeen kanssa. Kauhukseni se tuli kotiin muutama vuosi sitten koko hoikka rexinnaama turvoksissa. Mutta tutustumisen kohde olikin ollut ilmeisesti kimalaisten maapesä, koska patteja kasvoissa oli siellä sun täällä. Taas otin hyvän asennon kissan viereen ja tarkkailin sen hengitystä. Siitäkin selvittiin, mutta kivuliasta se taatusti oli.
Viikon viimeisin koettelemus oli suunniteltu hammaslääkäripäivä, josta kissat olivat jo kuulleetkin meidän kuiskailevan. Matkalle pakattiin, Kata, Latte ja Rilla. Kata ja Rilla selvisivät pelkällä puhdistuksella, mutta Lattelta poistettiin ”valuva” kulmahammas ja yksi heiluva poskihammas. Saadaan pahat tulehduspesäkkeet pois suusta ja kissan olo mukavaksi. Mehän tiedämme varmaan kaikki, miltä tuntuu, jos hampaita särkee. Katalle sain parin kympin kuvalla varmuuden, ettei uusia hammassyöpymiä ole. Munuaisarvokin oli vain pikkuisen alentunut puolessa vuodessa, mikä tuon ikäiselle on ihan normaalia tai oikeastaan ihan tyydyttävä. Latten munuaisarvo tarkistettiin myös, eikä kyyn myrkystä ollut koitunut munuaisiin vahinkoa. Lattea lukuun ottamatta kissat olivat pirteitä ne noutaessamme. Kotona Kata juoksi suoraan vauhdilla ruokakipolle.
Tietysti, olenhan ollut melkein vuorokauden ilman ruokaa.
Rilla jäi ihmettelemään tuota tassun kuvilla iloisesti kuvioitua tolloa jalassaan,
ja niin se oli pois muutamassa sekunnissa.
Syötyään Kata ihmetteli maailman menoa hetken ja kaivautui peiton alle nukkumaan tollo jalassaan. Nyt on vuodeksi hammasrauha taattu.
Ja mahtuuhan kesään monta ihanaa aurinkoista kellottelupäivää kuumalla terassilla
Kommentit