Meillä ei ainakaan pelätä onnenpensasta. Esikoinen toi Kivinotkosta tullessaan pääsiäisenä onnenpensaan oksan, joka puhkesi kukkaan kaupunkikodissamme. Vuosi sitten ryömi mörkö onnenpensaan takaa ja muutti toistaiseksi koko elämämme. Saimme se jahdatuksi nurkkaan kesän lopulla, mutta sitkeänä se ryömi uudelleen esille. Nyt ovat uudet jahdit menossa ja tulos on hyvä.

 

1334503461_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Koska Salon tuloksista on minulta kysytty, niin kerrotaan hyvät uutiset kaikille. Orava on suuresta koostaan taas kutistunut kolmisen senttiä joka suunnasta, eli lääkäreiden mukaan tulos on suotuisa. Kyllä me sen vielä kokonaan nujerramme.

Kesästä jouluun oli toipumisen aika ja onneksi sain voimia koottua tuona aikana, sillä ei voi kiistää, että hoidot vievät voimia.

 

Arjen vauhdissa pitää kiinni Poika. Ostin hänelle ilkeän näköisen hain, joka sai onnellisen hymyn pojan kasvoille.

 

1334503477_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Hymyä ei sen sijaan saanut äitinsä Merikarviasta, Suomen Milanosta ostama uusi iltapuku, työasu konsertteihin. Puku oli tietysti vaadittavan musta ja todella kaunis. Poika katseli sitä ja sanoi sitten: ”Ota se pois, se on vihaisen värinen.”

Oletteko tulleet tätä ajatelleeksi, te mustaa vaatetusta rakastavat?

 

1334503441_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Huomasin, että parvekkeen narsisseissani pörräsi jo kesän ensimmäinen kimalainen. Niin pitkällä jo ollaan. Lopuksi terveiset kaikenvärisille tassuille, niin mustille, valkoisille sukille,

 

1334503517_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

kuin muunkin värisille.

 

 

 1334503502_img-d41d8cd98f00b204e9800998e