Lapsena siirryttäessä elokuuhun, oli kesää vielä kolmannes jäljellä ennen koulujen alkua. Pidän siitä mielessäni edelleen kiinni. Kesä jatkuu elokuussakin ja lämmintä riittää. Siitä nauttivat niin ihmiset kuin kissatkin äänekkäästi kehräten. Kauan sitten luin kissojen horoskooppia ja Mayapore luokiteltiin kartanokissaksi. Se nauratti meitä kovasti, sillä Mayan lempipaikka oli pehmustettu puutarhakeinu auringonpaisteella.

 

 

Nyt tuon paikan on ominut rakas vanhuksemme Kata. Siinä lekotellaan ja odotellaan furminointia. Kata oli aikanaan näyttelyissä voittoisa bi-colour. Löytyisiköhän sarjaa kauniisti harmaantuneelle musta-valko kissalle? Nyt karvat kerätään visusti talteen ja ripustetaan puun oksille keväällä pesäaineksiksi.

 

 

Lämmintä riittää niin, että Rillakin on etsiytynyt päivänvarjon suojaan. Outoa, kun kyseessä on rex, jotka rakastavat saunan kuumuutta. Tänä kesänä lämpöä on riittänyt tuhlattavaksikin.

 

 

Pistetään tähän joku tassukuva. Aah, nuo lumoavat kissan tassut. Kata on kyllä ollut sellainen kurakynsi koko elämänsä, että lähikuvassa saa olla tarkkana. Niitä ei saa edes puhdistaa. Terveet kynnet ovat silti olleet, joten vaiva on lähinnä kosmeettinen.

 

 

Rillan tassut ovat taas yleensä puhtaat ja siististi rivissä.

 

 

Paitsi lämmintä, myös kosteutta on ollut riittämiin. Vävypoika teki metsäkierroksen koreineen ja tuloksena oli sammaleiden seasta kolme suurta korillista kantarelleja. Herkkuja ja kesämuistoja talveksi. Tosin tällä hetkellä ei tuoreet sienetkään ruokahaluani herätä. Mutta sitähän ei tee mikään ruoka, valitettavasti. Ruokakuvat ja – ohjeet jäävät tältä vuodelta aika laihoiksi. Suunnitteilla on tosin aidot Kivinotkon sushit. Riisiä, soijaa ja merilevää lukuun ottamatta lähi raaka-aineita: haukea, ahventa, silakkaa tai särkeä, eli kotiveden herkkuja. Maailman parasta Eilan kylmäsavulohta taidetaan kyllä kelpuuttaa mukaan. Onhan sekin lähiruokaa, vaikkei itse saalistettua.

 

 

Alamökin vanha jääkaappi ei malttanut odottaa kolmekymmenvuotis-päiväänsä, vaan siirtyi eläkkeelle. Olisihan tuo yksikin jääkaappi kellarin lisäksi ehkä riittänyt, mutta maaninen kausi iski ja auton perään sullottiin Gigantissa jenkkiläinen. Nyt mahtuu käsipakastimeenkin lisää tavaraa. Mielenkiintoista, muuta sairaus on löytänyt minussa, saiturissa maanisen puolen. Miksi ihmeessä mieli tekee nyt tavaraa? Uusi kahvin termokeitin oli ostettava, vaikka vanhakin oli melkein kunnossa. Sitten uusia rullaverhoja ja sälekaihdin. Outoa!

 

 

Talvella, kun kaikilla oli nälkä, kauriit verottivat marjapensaita reilulla turvalla. Jäi sentään pikkuisen meillekin. Ensimmäinen ”maijallinen” saatiin keitettyä ja uudismehua maisteltua. Punaista saadaan peltopensaista hiukan lisää ja mustia kokonaisina pakastimeen. Mutta vähäiseksi jää sato meille ihmisille. Uskotaan, että varret olivat talvella kauriille tarpeen.

 

 

Parhaat marjat pudoteltiin tietysti pulloon viinimarjaliköörin aineksiksi. Kaikkein komeimmat marjat odottavat nuorten emäntien viinimarjakakun koristeeksi. Namm! Kesän maku jatkuu siinäkin.