Nyt ne olivat keksineet, että pellolla on perunanvarsiakin makoisampaa mahan täytettä. Olimme häissä pitkän viikonlopun ja kun Kivinotkolle palattuamme menimme pellolle, huomasi jo kaukaa, että juhlia oli sielläkin vietetty. Lienevätkö myös häät vai muuten vaan sukukokous. Tai voihan sitä kohtalaisen kokoinen ydinperhekin viettää viikonloppua uusia makunautintoja kokeillen. Jäljistä päätellen asialla olivat olleet valkohäntäkauriit.

 

 

Osan perunoista olimme peitelleet harsoilla, joita kauriit olivat väistelleet. Myös porkkanat luulivat olevansa turvassa ehjän harson alla. Pelto on suojattu isommilta sorkkaeläimiltä keltaisilla hirvinauhoilla, mutta näitä mestaripomppijoita se ei estä. Harsottomia perunanvarsia kyllä riittää, mutta ehkä äitikauris oli opettanut pojilleen miten ruokaa saadaan talvella. ”Katsokaas pojat, tuo valkoinen on lunta. Lumen alta löytyy aina jotain syötävää. Ensin täytyy vain sorkalla kuoputtaa lumi pois. Kas näin. Ja huomaatteko, lumen alta paljastuu maa? Vielä vähän etusorkalla ja mikäs siellä pilkottaakaan? Herkullinen vaalea peruna. Se maistuu paljon paremmalta kuin varret. Syökää pojat, maistelkaa mitä herkkua.”

 

 

Olen sitä mieltä, että Ariel on erittäin maukas peruna ja sitä mieltä on ilmeisesti kaurisperhekin, koska sen kimppuun on hyökätty aina ensimmäisenä. Syökää elikot Matildaa, sitä on istutettu paljon enemmän. Siitä riittäisi teillekin. Mutta kun ei, niistä vain latvoja järsitään.

 

Ja juhlat jatkuivat. ”Mene sinä poika kokeilemaan tuota toista valkoista lunta. Hyvä! Mitä löysit, onko perunoita?” ”Ei äiti, täällä on jotain vielä paljon makoisampaa, mitä tämä on?”

    

 

Ja niin menivät porkkanoista varret ja kaupan päälliseksi myös jonkin verran porkkanoita, ne jotka irtosivat pienellä nykäisyllä pehmeästä maasta. ”Niin pojat, syökää vatsanne täyteen, mutta ei liikaa. Tulemme huomenna tänne uudelleen.”

 

 

Himotuimmat herkut, kurkut, pavut ja raitajuuret on kylvetty kapeaan koira-aidalla rajattuun alueeseen. Kauris ei näköjään hyppää sisälle, kun alue on riittävän pieni. Sen lisäksi aitauksen yli on vedetty keltaista hirvinauhaa ristiin rastiin. Ei kaunista, mutta tehokasta. Toistaiseksi! Aika näyttää riittäkö se. Nyt kun saimme kesän ensimmäisen kunnon sadepäivän (30 mm) näen unta suuresta kurkkusadosta.

 

 

Yritetään taas vanhaa konstia. Kaniverkkotunnelit parturoitujen porkkanarivistöjen päälle. Aikaisemmin se on auttanut. Ähäkutti! Mitä te seuraavaksi keksitte?

 

 

Muuten, haluaisinpa nähdä illalla ilmeenne, sillä tänään meillä kävi kaivinkone avaamassa pellon ojat. Miten tuon kummallisuuden selvität pojillesi äitikauris?