Se on ihan minun oma syyni. Tuo Katan hampaitten huono kunto. Parin ikävän kokemuksen jälkeen kissan nukutuksesta olen pelännyt viedä kissoja hampaiden puhdistukseen.

Olisi pitänyt opettaa tuo hampaiden harjaus jo silloin, kun Kata oli pieni ja pippurinen pentu.

Nykyään Kata on enää harvoin ärtsy, nukkuu vaan. Nukkuu jopa Rillan kanssa kerällä useimmiten. Mutta joskus Rilla ei saa tulla lähellekään. Se ajetaan sihisten pois tai oikeammin Kata lähtee ja kähisee mennessään. Silloin Rillakin tietää, että nyt täytyy pysyä pois vanhan neidin kyljestä. Mikä sillä silloin on? Kuvittele, jos hampaitasi särkisi kaameasti, mitä silloin haluaisit? Antakaa mun olla rauhassa! Yllätti se sentään juhannuksena vaeltamaan naapurin laiturille merta katselemaan.

Niinpä kun Aidan katkennut hammas poistettiin lemmikkieläinten hampaisiin erikoistuneessa Vettorissa http://www.vettori.fi/hammashoito pakattiin kaikki kissat koppaan ja vietiin lääkärille. Katan kohdalla tulos oli murskaava. Sillä todettiin hampaissa vakava-asteinen syöpymävaurio-ongelma. Osa hampaista oli jo kokonaan syöpynyt ja isoissa poskihampaissa syöpymät ulottuivat hampaan ytimeen saakka. Syöpyneet hampaat ovat kivuliaita ja tästä syystä suositeltiin niiden poistamista. Kauheaa! Katan hengitys ei mielestäni ollut erityisen pahan hajuista ja siksi yllätys oli suuri. Varasin heti ajan hampaiden poistoon. Luin eläinlääkäriaseman sivuilta, että syytä tähän hammasresorptioon ei tiedetä, eikä sen etenemistä voida estää. Sitä esiintyy jopa kolmasosalla kissoista ja 50 %:lla hammashoitoon tulevilla kissoilla. Se vähän huojensi omaatuntoa.

 

TIISTAI

Vein Katan tiistai-aamuna eläinlääkäriasemalle. Se on ollut jo aikamoinen juoppo jonkin aikaa, joten siltä oli edellisellä käynnillä otettu pyynnöstäni verikoe, joka kertoi jo lievästä munuaisten vajaatoiminnasta. Se oli otettava huomioon hoito-ohjelmassa. Onneksi se ei tiennyt mikä sitä odottaa.

Iltapäivällä hain Katan kotiin. Siltä oli poistettu kaksi poskihammasta ja kaksi kulmahammasta. Se oli ollut pitkään suonensisäisessä nesteytyksessä munuaisten vuoksi, mutta nyt se oli jo herännyt kunnolla. Laskin hammaskartasta, että kymmenen hammasta oli jo aikaisemmin irronnut ja osassa oli jo pieniä vaurioita. Eipä ole raukalla montaa tervettä hammasta suussa.

Mamma krapsuta.

Vähän uninen ja vaisu se oli. Koska kielitaitooni ei kuulu kissaa, en osannut selittää sille, että kaikki oli sen parhaaksi. Ekstra-ylimääräisen hellimisen ja krapsutuksen se sai osakseen. Kurkkutorvessa olevan hengitysputken vuoksi varoitettiin, että potilaan ääni voi olla aluksi karhea, mutta Katan ääni on normaalistikin hmm hyvin erikoinen ja ÄÄNEKÄS, joten mitään eroa en huomannut. Eikä se myöskään yskinyt.

Kata on aina ollut syöppö, siksi oli ihana havaita, että ruokakipolle oli kiire. Olin ostanut munuaisia säästävää pehmoruokaa ja tarjosin sitä Katalle. Ihan kahta sorttia. Hiukkasen maisteltiin molempia, mutta ahminta oli siitä kaukana.

Vesikin maistui, kun kuppi oli nostettu lattialta sen tavalliselle paikalle keittiön työpöydälle.

Sitten se käpertyi viereeni, kun kirjoittelin blogia. Otin siteen pois sen jalasta ja pian alkoi kuulua tasainen kuorsaus.

 KESKIVIIKKO

Aamulla Kata nukkui pitkään. Vaihtoi vain paikkaa muutaman kerran sängystä sohvalle ja siitä taas sänkyyn. Tuli se sentään hiukan syömäänkin, mutta erikoisruoka ei tainnut oikein maittaa, vaikka muussasin sen ihan latkittavaksi. Annoin sille kipulääkkeen ja tuttua pehmoruokaa, jota se hiukan maisteli. Sitten se siirtyi taas nukkumaan. Se oli varmaan lukenut eläinlääkärin antamat ohjeet: tänään ja huomenna levossa.

Kun aurinko alkoi paistaa keittiön pöydälle, se siirtyi lehtikoriin lepäämään. En voinut vetää rullaverhoa alas jääkaapin varjoksi, Kata kun pitää lämpimästä. Se ei ole nuollut itseään pariin päivään ja näyttää ihan lampaalta. Sietääköhän se harjaamista vai onko sekin liikaa? 

Auringon siirryttyä pois kopasta se tuli taas viltille seuraamaan mitä siitä kirjoittelen blogiini.

TORSTAI

Kata vaan nukkuu. Se on nukkunut koko yön jaloissani. Annoin sille kipulääkkeen aamulla, jolloin se otti tuon haukkamaisen ilmeen, jonka vain Kata osaa. Sitten se hyppäsi murjottaen pois sängyltäni. Kun menin keittiöön, se tuli kuitenkin perässäni ja lipaisi pari kertaa ruokaa, jota sille annoin. Voi raukkaa. Vettä se sentään latki kunnolla. Ja sitten taas lepäämään. Taitaa kipulääkekin nukuttaa.

 

Päivällä survoin ruoan taas ihan latkittavaksi ja laitoin sen eri kippoon, jotta se luulisi sitä ihmisruoaksi. Kata kun tykkää tiskata lautasiamme heti kun kääntää selkänsä. Sitä se onneksi latki jonkin verran. Annoin sille sitten Hexarinseä suun desinfiointiin ja sain taas tuon petolinnun katseen. Sitten käveltiin rauhallisesti nukkumaan sänkyyn.

Kun auringon lämpö osui jälleen keittiön pöydälle, Kata siirtyi sinne. Nyt laitoin huovan sen alle. Sen leuka oli ihan ruskea. En tiedä oliko se ruokaa vai jotain muuta, mutta pesin sitä vanulappusella. Katalla on erityisen toimelias häntä, ja se vispasi kiivaasti puolelta toiselle, mutta kissa antoi kuitenkin pestä leuan.

Illalla Kata nousi jo liikuskelemaan ja sillä oli minulle kovasti asiaa. Mistähän saisi kissa-suomi-sanakirjan? Ruokaa se taisi pyytää, koska kun tarjosin sille tuttua ruokaa, se maistui.

PERJANTAI

Aamulla Kata pyysi herättyään ruokaa. Hyvä merkki. Erikoisruoka ei kelvannut, joten annoin sille taas tuttuja paloja hyytelössä. Ehtii sen totuttaa siihen sitten myöhemmin. Se söi rauhallisesti, ei ollenkaan Katamaisesti. Suu on varmasti vielä kipeä. Kipulääkettä se ei enää saa, mutta puhdistusliuosta sille annoin. Ei kiva Katasta.

Kata rakastaa sängyn petaamista. Se tassuttelee edes takaisin petattavan peiton päällä ja kerjää krapsutusta. Niin se teki tänäänkin. Sekin on hyvä merkki. En raaskinut nostaa sitä pois peitolta, vaan suorin peiton miten taisin. Se sai krapsutuksensa ja sitten se asettautui jälleen makaamaan. Se verran pirteältä se kuitenkin tuntuu, että tänään lähdetään maalle muiden kissojen joukkoon.