Lapsena ajattelin aina, että ihanampaa paikkaa ei maailmassa ole kuin kesäpaikkamme Susirinne. Ei sen nimi oikeasti ole Susirinne, vaan paljon kesäisempää. Se oli kiinteistövälittäjämme Marko, joka risteytti tämän nimen kaupunkiasunnon nimen kanssa perikunnan papereissa.

Sinne maalle alakerran kauppias A.A.Laineen setä vei meidät aina pakettiautollaan tavaroinemme (so. kaikki astiat, kukat, liinavaatteet, kontrabasso, mahtava määrä kuivaruokia, henkilökohtaiset vaatteet eli koko kaupunkiasunnon käyttötavarat) kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Potkaisimme kengät ja muun sivistyksen jaloistamme, täytimme patjat uusilla tuoksuvilla oljilla ja kesä alkoi. Kesä taas loppui elokuun viimeisenä päivänä, jolloin kauppias-setä haki meidät ja tavarat takaisin kaupunkiin, koska koulu ja isän työt alkoivat. Olin kolmevuotias, kun Susirinne hankittiin, elettiin vielä 1940-lukua.

Lapsuuden kesiin liittyy kaikki ihanat muistot: maidonhakumatkat lähitalosta, uiminen savi-mutarannassa (siinä kauneutemme salaisuus), nukkeleikit leikkimökissä ja kaislikon rajassa tasapohjaisessa platassa (tosi kiva heittää karvanalle kupperiskeikkaa platan reunalta veteen). Myöhemmin pelasimme sulkapalloa ja nuolipiilosta naapurin lasten kanssa, iltaisin taas sikaa, fuskua ja casinoa leikkimökissä kynttilän valossa.

Kivinotkossa oli keski-ikäisten viikonloppu, joten meidät ajettiin evakkoon. Mikä olisikaan silloin parempi paikka viettää kesäisiä päiviä kuin Susirinne? Joka kesä oleskelen muutenkin jonkun päivän siellä. Nyt kokoonnuimme sinne siskojen ja nuorimmaiseni kanssa, siis pelkkää naisenergiaa. Mitä tekevät naiset keskenään mökillä? Tiedoksi miehille: nauraa käkättelevät ja puivat kaikkien lähi-ihmisten asiat ja viimeiset juorut. Ja tietysti muistellaan menneitä.

Aamu aloitettiin kohtuulliseen aikaan, koska yksi meidän mummujen kahdeksastatoista lapsenlapsesta vahvisti aamulla naislaumaamme. Tarttis tehrä jotain! Nuorimmaiseni on innostunut saunakamarin viihtyistämisestä, joten aloitimme ulkona saunan rinteestä. Yö oli ollut tosi hiostava, joten kello viisi olin jo kuumenneissa aivoissani piirtänyt uuden viherkartan saunan saviseen rinteeseen. Viherrakentamista toteutimme hissukseen koko helteisen päivän. Mikä kasvaa ilman multaa ja vettä? Ei tietysti mikään, mutta yritimme kumminkin.

Ladoimme vanhoja tiiliä rinteeseen sadevesien kerääjäksi. Koloihin multaa ja maksaruohoa ja muuta tarjolla olevaa. Perästä kuuluu. Itse olimme tosi tyytyväisiä tähän lupaavaan alkuun.

Kastelukannu esille ja

vanhasta kaivosta vettä varoen, ettei näkki vie.

Illalla istuskelimme pikkuisessa saunakamarissa ja pohdimme missä Qi liikkuu ja mihin se ikävästi törmää. Seinäkello vaihtoi paikkaa vastakkaiselle seinälle.

Montako naista tarvitaan seinäkellon siirtämiseen? Meitä tarvittiin neljä.

Seuraavaksi siirtyi äidin kirjoma pyyhepeite keittiönurkkaukseen. Vaude, miten upea se siinä olikaan! Hyvä me, ja hyvä äiti!

Miten ihana olikaan sunnuntaiaamu, ihan sellainen, kuin joka ikinen sunnuntaiaamu lapsuudessamme. Aurinko nousi kirkkaalle taivaalle ja meri oli peilityyni. Koska lapsuudessamme EI KOSKAAN satanut eikä ollut kylmä, teimme AINA sunnuntaisin koko perheen veneretken valkealla ruuhella pikkuisen lähisaaren, Toiviosaaren ympäri.

Yleensä isä sousi ja äiti sai sunnuntain haukiaterian ainekset kaislikon rajasta vetouistimella, silmäpuoli-Jakilla. Tänä mahtavana sunnuntaina kiersimme jälleen tuon lähisaaren, tosin ilman uistinta. Silmäpuoli-Jakki saa aarteena paikan saunakamarin seinältä. Venekin oli vaihtunut muoviveneeksi.

Aironpolskahdus tyyneen veteen sai meidät siirtymään muistoissa viisikymmentä vuotta taaksepäin.

Muistot eivät kuitenkaan käy aurinkorasvasta ja niinpä yksi ja toinen tunsimme niskamme kärventyvän (paitsi vanhin siskoni, jolla oli talvikauluri suojanaan). Äkkiä kotirantaan ja rasvaa hartioihin.

Nuorimmaisellani olivat katit mukana. Saunan veranta on häkkiöity kissojen vuoksi ja kissat viettävät kesäpäivää siellä kulkien verannalle, saunakamariin tai saunaan, ihan lämpötilan ja mielensä mukaan.

Grillasimme rannalla auringon paisteessa ihanan lounaan.

Aida oli meitä lähellä valjaissa, mutta Latte, joka seuraa ihmisiä kuin koira sai olla vapaana. Juupa juu, kaksi kertaa Aida onnistui liukumaan kuin hylje valjaista irti. Eihän kissan valjaita voi sitoa niin tiukkaan, ettei tuo saippuanpalanen pääse karkuun. Sitä paitsi se oivalsi, miten temppu tehdään. Hihna tiukalle puun ympäri sitten nopea peruutus ja hyppy. Leikkimökin alle karattuaan se oli kiinniotettuna vaivihkainen. Mitä se kohtasi tai mitä se söi? Jaa-a, ei kertonut, mutta sen vatsa oli sen jälkeen supertoimiva.

Latte ei karkaillut. Kansituolin varjossa oli ihana maata.

Niin kuluivat nuo kesäpäivät ja palasimme Susirinteeltä kaupunkiin ja sieltä edelleen pyykinpesun jälkeen Kivinotkoon siskon autolla.

Lossirannassa Latte oksensi (se on usein Latten kiva tapa protestoida automatkoja) jonka jälkeen Aidan löysä maha alkoi taas toimia (se taas Aidan protestikonsti). Kaikki auton ikkunat äkkiä auki! Ei, ei, älä heitä noita kuperkeikkoja boksissasi! Eikö merituuli puhalla yhtän! Hei, mitä maksaa auton penkkien pesu? Onko saunassa lämmintä vettä, haluaisimme pestä pari kissaa?