Silloin kun kotiasuun alkaa tulla reikiä, on aika miettiä kynsien leikkuuta. Juu, mutta kun ei ehdi juuri nyt, on sitä ja tätä tekemistä. Kissojen kynsien kärjet tulevat niin nopeasti neulaakin terävimmiksi, että reikiä riittää reiteen asti. Silloin ei enää mietitä tekosyitä. Kynsileikkuri esille (kissan kynsisakset ovat tietysti Kivinotkossa), silmälasit nenälle ja riittävän hyvä valaistus kohteeseen.

 

Kun karvakuonot ovat tottuneet moiseen toimenpiteeseen, ei edes houkuttimia tarvita. Kumpi ensiksi? ”Ota Kata, se on vanhempi. Vanhukset ensin.”

Huomaa tuolin hapsureuna a la kisadesign).

 

 

Kata suhtautuu toimenpiteeseen tyynen rauhallisesti. Melkein nukahtaa syliin.

 

 

”Kohta on minun vuoroni. En pelkää yhtään. Ei se satu. Katsellaan vaikka tipu-TV:tä odotellessa, kun ei ole edes mitään mukavaa luettavaa odotushuoneessa.”

 

 

Nyt ovat Katan kynnet leikattu ja se voi ihastukseksemme esitellä kauniita tassujaan. Sitä mustaa töhnää ei kynnen juuresta saa puhdistaa, vaikka olen kokeillut erilaisia kuiva- ja märkäpuhdistus menetelmiä. Mutta koska mitään tulehdusta ei ole koskaan näkynyt niin antaa sitten olla. Kata itse huolehtii kynsistään ottamalla niistä hampailla lujasti kiinni ja sitten pitkä voimakas veto ja irti, jolloin luulen, että koko kynsi irtoaa. Tuntuu Kata kumminkin tietävän mitä tekee.

 

 

Huh, mikä urakka, nyt täytyy taas lepäillä.

 

 

Rillan kynsiä leikatessa täytyy aina laskea, montako kynttä on takatassuissa, sillä ensi katsomalla niitä on viisi.

 

 

Lasketaanpa vielä kerran.

 

 

Ei, kyllä niitä on vain neljä, mutta Rilla, tuo ruskea si-rex, jossa ei tietenkään ole yhtään valkoista, on kasvattanut yhden kynnen viereen valkean karvatupsun. Niinpä hämäännyn siitä joka kerta.

 

Kevät keikkuen tulevi ja kevättunnelmaa voi jouduttaa joka viikonloppu uusilla kukilla, kunhan eivät ole tulppaaneja