Ihanan kuulas syksyinen viikonloppu. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.  Kivinotkon iloiset maaorjat saapuivat joukolla korjaamaan keväällä tehtyjen töiden tuloksia. Kuokat heiluivat ja multa pölisi, kun päästiin pellolle. Tai ei sentään ihan. Se verran oli vettäkin tullut, että paikoin saappaat jäivät saveen niin, että tarvittiin kahden naisen voimat niitä ylös vetämään. Ja satoa tuli.

 

Porkkanaa tuli koko kottikärryllinen, yhteensä neljän perheen tarpeisiin.

 

 

Perunaa, Fontanaa, Arielia, Siikliä, Matildaa ja Nicolaa tuli kellari täyteen. Esikoinen lastasi autonsa perään useita kymmeniä kiloja perunaa suurperheen tarpeisiin. Ja lisää saa tulla hakemaan. Esikoinen ja Ruusunen lajittelivat perunoita.

 

 

Ja puhtaat valkeat lakanat, tai oikeammin harmaat peltoharsot kuivateltiin ensi kesää varten raikkaassa tuulessa.

 

 

Metsään lähdettiin toivorikkaina

 

 

Eikä turhaan

 

 

Suppispiirakka saatiin palkinnoksi

 

 

Fransilja nostettiin ylös ja pohja pestiin

 

 

Aida sai aidaukseen seurakseen Kultakutrin

 

 

ja Latte Lumikilta rapsutukset

 

 

Siis syysviikonloppu parhaimmillaan

 

 

Mutta parasta oli, että skoolasimme suurille uutisille. Sairaalan kone nielaisi minut taas kerran kitaansa ja tulos oli: aktiivista oravaa ei enää ole! Tuosta viime kuvauksessa oikean munuaisen takana piilottelevasta metsähiirestä oli jäljellä enää vaivainen juostehäntä. Ei puoleen vuoteen mitään rankkoja hoitoja! Nyt alkaa nousukausi. Maaliskuussa sukellan jälleen koneen sisuksiin ja mitä silloin näkyy, on sen ajan asia.