Ikää sillä oli jo yhtä paljon kuin keskimmäisellä lapsenlapsellani. Silloin tyttö nukkui rauhallisesti päiväuniaan vaunuissa, kun isänsä alkoi muotoilla pöllejä moottorisahalla vaunujen vieressä. Kuka nyt pikku pörinään heräisi! Sellaista on olla perheen kolmas lapsi. Päivänokoset on otettava melusta huolimatta, muuten ne jäävät suurperheessä kokonaan ottamatta.
Nyt hiekkalaatikon reunat olivat muurahaisten jyrsimät ja jos sen oli unohtanut peittää pressulla, nähtiin hiekan keskellä kissa istumassa häntä suorana autuaan tuottelias ilme pikkuisella kissannaamallaan.
Kun Äijä sitten bongasi valmiin hiekkalaatikon laudat Bauhausissa, mitattiin auton täyteen lastatun tavarasäiliön mahdollinen vapaa tila ja pienellä uudelleen järjestelyllä siirtyi lautapaketti kyytiin.
Keinun vierestä löytyi sopiva aurinkoinen paikka, jonka olin vuosia sitten tasoittanut lasten puhallettavalle uima-altaalle. Se oli vaatinut litran hikeä ja monta kottikärryllistä multaa satojen metrien päästä pellolta.
Ensin leikattiin tuosta onnettoman kituliaasta nurmesta pintakerros irti siisteinä laattoina.
Ne siirrettiin kuopalle painuneelle polulle, joka oli sateella harmillinen vesikouru suoraan talon alle. Mökillä mikään maa-aines ei ole tarpeetonta, vaan kaikelle löytyy uusiokäyttö.
Sitten kaivettiin lapiolla ja rautakangella vielä kymmenisen senttiä lähes sementiksi muuttunutta peltomultaa ruohokerroksen alta. Se taas siirrettiin rodojen ympärillä oleviin painaumiin. Ne Kivinotkon pintakivet, jotka olivat jääneet edellisellä tasoituksella poistamatta, kärrättiin laiturilaajennuksen pohjaksi.
Syntyneen kuopan pohjalle asennettiin kokemuksesta viisastuneena juurimatto, sillä edellisen hiekkalaatikon alta nousi hetkessä mäntyjen juuria arkkitehtonisesti moitteettomien hiekkalinnojen turmioksi.
Nyt tarvittiin hiekkaa. Sitä Äijä kävi lapioimassa parinkymmenen kilometrin päässä peräkärryihin. Kuorman saavuttua aloitettiin hiekan kärrääminen. Kuoppa tasoitettiin.
Tasaiselle alustalle koottiin laatikko, joka täytettiin hiekalla reunoja myöten.
Uutta hiekkalaatikkoa varten oli jo pari vuotta sitten varattu tukkeja, mutta koska niitä ei nyt tähän tarvittukaan, löysivät ne pätkittyinä uuden elämän Iimonkallion nuotiopaikalla. Edelliset istuinpöllit kun olisivat kelvanneet vain muurahaispesässä-istumis-ennätyksen yrittämiseen.
Vanhan hiekkalaatikon hyvin lannoitetulla hiekalla katettiin ruutupuutarhan käytävät, jotka multaisena olivat vaarallisen liukkaat sateella. Varsinkin jos oli kiire saada persiljaa koristeeksi valmiiksi katettuun ruokapöytään, jonka ääressä ruokailijat jo istuivat.
Penkkilautojen pienoisen pyörittelyn jälkeen leikkipaikka oli koottu. Jäljellä oli enää yksi tehtävä.
Piti suorittaa koeleivonta, koska hiekka oli hieman karkeampaa kuin vanhassa laatikossa. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku! No, jaa. Mutta ehkä niitä hyviä kakkuja syntyy helpommin seuraavien sukupolvien taidoilla...
PS. Mitä kuuluu linnuille? Sinitiaisemot kantavat Kalliolaan ruokaa ahnaasti piipitteleville pojilleen. Rouva Kirjosieppo valitsi lopulta aurinkoisen Kaivolan. Talitiaiset ovat asuttaneet Keinulan. Ja Huvila sai ihka ensimmäiset asukkaansa tinttipariskunnasta.
Kommentit