Tismalleen vuosi sitten yllytyshullu taisteli blogi pohjansa kanssa. Kokeili erilaisia vaihtoehtoja. Liian sekava. Liian väritön. Liian väärä. Yrityksen ja erehdyksen kautta tuo otsikkokuva sinne loksahti, mutta tuplana. Yhtenä kuvana siitä tuli kummallinen vaikka olisi tehnyt mitä, joten olkoot kaksi. Otsikosta tuli punainen (toisessa läppärissä se on valkoinen), eikä se suostunut muuksi muuttumaan. Olkoon siis punainen (tai valkoinen).

 

Taustaa varten räpsin ruokahuoneen tapetista lukuisia kuvia ja kokeilin. Ei kelpaa, liian tumma. Ei kelpaa liian vaalea. Lopulta oli hyväksyttävä jokin.

 

 

Tässä ruokahuoneen seinällä Myllyluoman vedos ”kvinnan ock katten”, jonka tunnen niin omakseni. Vanha minä, sylissä vanha kumara kissa.

 

Sivulaatikot väreineen ja reunoineen tottelivat paremmin. Ensin niiden piti olla puutarhan vihreitä, mutta sitten tuo Sahara tuntui rauhallisimmalta.

 

Vihdoin sain aloittaa kirjoittamisen. Blogin alkuperäinen tarkoitus oli olla päiväkirja lapsille, mutta jonkinnäköinen selvitys nimivalinnasta oli mielestäni tarpeen.

 

Vuodatuksen tilastoihin ihastuin heti ne löydettyäni. Mitä arvoituksia ne kätkivätkään sisäänsä. Enpä osannut kuvitella, että vuodessa kertyisi eri lukijoita noin mielettömästi. Jos haluaisin juhlia kaikkien näiden kanssa yksivuotispäiviä, joutuisin vuokraaman Finlandiatalon! Juupa juu, jätetään juhlat väliin. Sitä paitsi monella lukijalla olisi juhliin melkoinen matka. Kertokaa miksi joku haluaa lukea tuherruksiani Pakistanissa tai Etelä-Koreassa? Nuo vieraat maat, joita nyt on 22, saavat minut sanattomaksi.  Syyllisyyttä tunnen siksi, että lukemiseen on käytetty aikaa melkein kuusi kokonaista päivää. Olisiko kehitettävä jotain painavampaa sanottavaa, kuin porkkanan harvennus, kauriiden hämäys tai kissan synnytys?

 

 

Monet blogiini johdattaneet hakusanat herättävät kummastukseni. Esim. ”kumiveneen ripustus”. En omista kumivenettä, eikä ole siis ripustustarvettakaan. Olenko kumminkin sellaisesta kirjoittanut?? Entä ”ikean turva-allas”, mikä se lieneekään? Mistä kirjoituksestani löydän sellaisen?? ”Piisami aurajoki”, mihin tekstiini tuolla haulla on voinut päätyä, kumpaakaan aihetta en ole tietääkseni käsitellyt.

 

Pettymyksen selaajalle on tuottanut myös ”viinitilalliseksi espanjaan”, ”hirven punnitseminen”, ”hirvenruhon paloittelu” ja ”monta kottikärryllistä tulee kuutiota sepeliä” muutamia esimerkkejä etsiäkseni. Pyydän pahoitellen anteeksi, jos olen johtanut lukijan harhateille. Kauimmas hakemastaan joutui kenties se googlaaja, jonka outo hakusana oli ”voissa”. Lopulta uteliaisuuteni pakotti myös minut sillä Googleen ja hups! Olin ranskalaisilla hmm-sivuilla, pois ja äkkiä! Ei ollut kyse ahvenen paistamisesta.

 

Hakusanoja oli kuitenkin nelisensataa, joten toivottavasti joku ohikulkija oli myös löytänyt etsimänsä. ”Mahtava kasvimaa” johti sivuilleni, miten imartelevaa. No, iso se ainakin on.

 

 

Tyttäret pistivät kesäkuun lopussa kavereilleen facebookiin tekstin: Juhannus meni kivasti, lukekaa äidin blogista. Tai ainakin jotain sinnepäin, koska heinäkuun toinen oli suosittu lukupäivä. Peräti 42 käyntikertaa. Keväällä noita ”lukemattomia” päiviä oli vielä aika ajoin.

 

 

Näillä tietämillä tapaamme edelleen blogini sivuilla ja sinne voi mennä vaikka kello viisi aamuyöstä. Olisit silloin blogihistoriani ensimmäinen kello-viiden-kävijä.