Illalla alkoi ukkostaa. Vastarannan metsän takaa näkyi leimahduksia kuin ilotulituksessa. Mahtava kumina kaikui kalliosta toiseen. Vaikka välähdykset näkyivät silmäluomien läpi ja jylinä kantautui korviin, ei se estänyt nukahtamista, koska yö oli miellyttävän viileä. Aamulla kiirehdin heti sademittarille. 4 mm  Se siitä ukkosesta. Ehkä pelto sai kuitenkin ensiapua.

Niin kauan kuin aamupäivä oli pilvinen kastelin ruutupuutarhaa. Kastelun avulla siellä sentään kasvaa jotain. Ainakin minua jo pidempi tulikukka.

Katit eivät tiedä, että huomenna on taas muutaman päivän reissu kaupunkiin.

Rilla käy usein kummastelemassa tyhjää aidausta. Välillä se yrittää kutsua Aidaa naukumalla. Mutta Aidaa ei kuulu. Kenelle sitä nyt sihisisi?

Kata tarkkailee Timpuktulla tiaisia. Se on selvästi lihonut. Kerjää taas ruokaa koko ajan, kuten ennen vanhaan. Maistuu kaikki, onneksi k/d:kin.

Sitten ihmeteltiin taas hiljaisuutta. Nyt on hyvää aikaa kertailla viiden viikon ruokalistoja. Kalaa ja vihanneksia, vihanneksia ja kalaa. Anopin keittokirjassa liharuoat alkaa lauseella: haetaan laitumelta puolivuotias vasikka! Minun keittokirjani alkaa sanoilla: otetaan verkkovajasta risa verkko. Sen läpi on sukeltanut hylje ja pari aukkoa on ison hauen tekemiä. Nuo reiät taas ovat säynävien tekemiä, tuo ehkä meritaimenen. Se verkko heitetään ruuhesta kotiveteen ja saaliina on pelkkiä isoja ahvenia, haukia ja säynäviä. Juu, verkossa olikin hauki ja säynävä.

 

Siitä päästään suoraan yhteen kesävieraiden suosikkiruokaan: säykipihviin. Hauki on kuiva ja säynävä taas märkä. Ne yhdessä jauhettuna on mahtava raaka-aine kalamurekepihveihin. Sen kastikkeeksi sopii tosi hienosti kylmä mätitahnalla ja tillisilpulla maustettu kermaviilikastike. Lastenlapsista sikahyvää. 

Verkossa oli seuraavan päivänä isoja ahvenia. Äijä tuo täysin ruodottomat ahvenfileet keittiön työpöydälle. Siitä on köksän hyvä jatkaa. Omia suosikkejani on vuohenjuustolla täytetyt ahvenet. Pidän ahvenen lisäksi vuohenjuustosta ja basilikasta.

Helpoista helpointa on paistaa ahvenfileet suoraan voissa pannulla, maustetulla korppujauholla kieritettyinä. Perunan kanssa nopeaa arkiruokaa ja ruisleivän päällä, salaatilla vahvistettuna mahtava saunailtapala.

Ahvenfileet voi myös marinoida hetken valmiissa pullogrillikastikkeessa ja pujotella ohuiksi siivuksi pitkittäin leikatun kesäkurpitsan (niitä alkaa nyt tulla pilvin pimein) ässä-väleihin. Vannoutuneinkin kalapelkuri hämmästyy, kuinka kala maistuu mahtavalta tutussa grillikastikkeessa.

Itse olen aivan keitto-fani. Siksi kalakeittoja on plakkarissani useita. Juhannuksen puu-ja-paa on Kivinotkossa iki-perinteinen juhlan alkamisen kalakeitto. Se on hauki-ahven-lohi-keitto, joka luovii ranskalaista bouillebaissea.

Juustoinen ahvenkeitto on yksi peruskalakeitoista.

Keltainen  kalakeitto tuo mukavaa vaihtelua.

Pesulan kalakeiton ohjeen (Kööpenhaminalaisen ravintolan, Laundryn erikoisannos) sieppasin Suomen Kuvalehden Gourtmet-liitteestä ja se on ehdoton suosikkikeittoni, vaikka täytyy myöntää tosi työläs. Korvaan kampasimpukan mökkiolosuhteissa ahvenfileillä.

Sitten tuo tämän kesän uutuus, Marmitako. Saimme sitä Gadizissa isäntäperheessämme. Ihastuin siihen heti. Marmitako on baskilainen kalastusveneissä valmistettu kalamuhennos. Alkuperäinen Marmitako valmistetaan sateenkaaritonnikalasta. Kala on vaaleaa ja hyvin kiinteää.

Lapsuudessa meillä syötiin pitkin kesää aina haukea. Se oli täynnä ruotoja eli siis piikkejä. Se ei todellakaan ollut suosikkini. Haukea tulee syksyllä ihan riittämiin (voi ei, taas jättihauki verkossa) ja minulla on ollut vaikeuksia keksiä ruokaa siitä kuin jauhettuna. Perjantaikokin sivulla oli video hauen ruodottomaksi leikkaamisesta ja sitä se alkoi. Totesin, että haukihan on juuri sopivan kiinteä marmitakoon. Niin syntyi Marmitako Baltico. Ruodottomat suikaleet hauesta, lopusta kalaliemi tai mureke ja ei muuta kuin marmitakon valmistukseen.