Taas on voitettu viikko takana, uneton, mutta varovaisen toiveikas. Huolet eivät suinkaan ole ohi, mutta selviytymisen mahdollisuudet ovat parantuneet. Pikku perheen kimppuun hyökännyt häijy pöpö on tunnistettu. Maanantaina aloitetaan toinen kuuri, koska pennut krohisevat huolestuttavasti edelleen. Tauno Palon silmät ovat jo paremmat, mutta Tulin silmiä on mentävä näyttämään Sari-lääkärille ensi viikolla.

 

Keinoemon avustuksella paino nousee tyydyttävästi. Tuli syö jo mallikkaasti tutista tarvitsemaansa lisämaitoa. Itse asiassa se imee kaikkea, mikä suuhun sopii. Se onkin tuollainen laiskan pulskea jalli. Pallomaha. Pehmopoika. Lihaksikas, hoikka Palo on löytänyt ilmeisesti heruvan nisän ja kasvaa pienemmällä vastikemäärällä. Toivokaamme, että Aidan maidontuotanto paranee, kun pennut jaksavat taas imeä. Leikkimisen alkuakin on havaittavissa.

 

 

Hei herää veikko, painitaan

 

 

Sovitaan niin, että kun pureminen sattuu, niin vinkaistaan

 

 

Näykkäisen ihan näin hellästi niskasta

 

Uteliaisuuskin herää. Pennut eivät enää ole koko aikaa kopassa. Palo taapertelee ympäriinsä, mutta pullea Tuli lössähtää jo pienen kierroksen jälkeen lattialle kerälle.

 

 

Katso Tuli, Latte on mennyt koppaamme

 

 

Ulotunkohan siihen tuosta reiästä?

 

 

Liian kaukana. Missä se oviaukko on?

 

 

Taas pennut tunkevat tänne lämpimään pesään, vaikka minä olin täällä ensin. Jos ne edes nukkuisivat vieressä hiljaa, niin sopisimme tänne kaikki, mutta miksi ne kaivautuvat aina mahan alle? Entä jos murisisi varovasti? Eivät ne pelkää. Sitten minun on lähdettävä.

 

 

Se lähti. Mennään jälleen ulos seikkailemaan

 

 

Hei paksuliini, koitetaan kumpi on vahvempi

 

 

Se voittaa, joka pääsee niskan päälle

 

 

Hei pennut. Onpa Tuli takkuinen, täytyy siistiä

 

 

Ja korvassakin on mömmöä

 

 

Taitavat olla nälkäisiäkin. Pojat, ruoka-aika.

.