Intiaanikesä! Lämpömittari näytti +25 astetta ja aurinko paistoi. Oli pakko potkaista torkkupeitto jaloilta ja suunnitella päiväohjelmaa. Sitä olikin tuona lauantaina tarjolla yllin kyllin.

 

 

Seurakuntamme yhdessä Helluntaiseurakunnan kanssa vietti koko viikonlopun kesäjuhlia sisätilojen lisäksi ulkosalla puistossa. Haastateltavana olivat mm. viimevuotisen tapaan Oravien ja Salmelaisten pariskunnat. Koska kovilla penkeillä istuminen arvelutti, aloitimme päiväohjelman suuntaamalla lounasaikaan Operaatio Ruokakassille. Mertsi oli valmistanut pehmeää karjalanpaistia, joka irtosi vitosella. Ihanaa, hyvin siunattu ruoka jopa maistui minulle, mikä on loistava asia.

 

 

Vatsa täysinäisenä mietimme seuraavaa kohdetta. Torilla tapahtuma olisi jatkunut laulutilaisuutena, mutta nyt halusin mennä katsomaan laattaani. Viidellä kympillä sai keväällä ostaa oman nimetyn silakkalaatan ranta-aukiolta. Tuotto meni Itämeren suojeluun.

 

 

Laattojen avajaistilaisuudessa, johon kaikki laatanomistajat oli kutsuttu, en ollut voimissani seisomaan tuolla pikkuisella ruudulla edes kuvausten ajan. Nyt oli aika tutustua ikiomaan tonttiini. Ja sieltä se löytyi, omalla nimellä varustettu silakanpätkä. Hyvä mieli tuli. Suojelin silakoita.

 

 

Kesäjuhlien kunniaksi olivat suuret laivat purjehtineet joensuullemme. Ne oli pakko nähdä, koska satamassa oltiin jo valmiina. Kotimaista vanhaa sotalaivaa oli myös näytillä.

 

 

Mutta loistokkuudessaan veivät voiton kauempaa tulleet purjehtijat.

 

 

Tungos oli melkoinen, joten tyydyin ihailemaan laivoja vain rannalta. Keikkuva lankonki pelotti lampaanjalkojani. Olinhan sitä paitsi käynyt purjelaivojen kannella niiden edellisellä käynnillä. Kantta pidemmälle ei päästetty, ja meripoikien asuinolosuhteet olisivat olleet kiinnostavampia.

 

 

Jalat alkoivat painaa, joten lähdimme kotiin lepäilemään pariksi tunniksi.

Heräsin siihen, kun Äijä kysyi jaksanko vielä lähteä liikkeelle. Lämpötila oli edelleen korkea ja ajattelin, että tällainen päivä on käytettävä kokonaan hyväksi. Kohta on syksy ja sataa taivaan täydeltä. Silloin tuskin pistän nenääni ulos.

Suuntasimme taas teltalle, jossa ministerimme Päivi Räsänen oli kutsuttu lavalle.

 

 

Oletteko koskaan kuunnelleet poliitikkoja ja ymmärtäneet kaiken, minkä he sanovat. En minäkään aiemmin, mutta nyt sen ihmeen koin. Mutta ministeri ei puhunut sanaakaan politiikkaa, vaan kertoi omasta uskostaan ja höysti puheensa värikkäästi perheen lasten viisauksilla ja seurusteluaikansa naurun irrottavilla tapahtumilla.

 

 

Huivinnoston arvoinen asia se, että Päivi Räsänen ei kalastellut poliittisilla mielipiteillään ääniä, vaikka kansaa oli niin, etteivät kaikki telttaan mahtuneet istumaan. Myös Kike Elomaa puhui myöhemmin juhlissa, mutta häntä en enää jaksanut jäädä kuuntelemaan. Miten hän oli sisäistänyt kutsun tulla puhumaan hengelliseen tilaisuuteen, jäi minulta siis kuulematta.

 

Illan kruunasi Mertsin muurinpohjaletut. Nuuhkin päivällä rannassa lettujen tuoksua: 5 euroa/lettu ja himo alkoi herätä. Mutta täällä kesäjuhlassa letut maksoivat vain 1,5 euroa ja olivat varmasti yhtä hyviä. Sitten kelpasi palata kotiin. Aika kiireinen lauantain minun näkökulmastani, vai mitä?