Ei meinaa pakastua. Mutta koska talvi väistämättä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tulee, on Kivinotko varustettava talven tuloon. Pyhäinpäivänä saimmekin suuren joukon Kivinotkoon saunomaan ja ihan vain sitten siinä kylkiäisenä hiukan semmoisiin hommiin, joista minusta ei vielä ole.

 

Puutarhatontut kantoivat laiturin osia syysmyrskyjen nousuveden ulottumattomiin.

 

 

Uimalaiturin nostoon tarvittiin monta vahvaa naista, miestä ja lasta.

 

 

Ruuhi odotti talviteloille pääsyä.

 

 

Vettynyt painava ja yli nelikymppinen ruuhi vaati monta hellävaraista kättä pukeille nostoon. Vielä pysyi laita paikoillaan käännettäessä, vaikka kova rutina siitä jo lähti.

 

 

Miksi nuo punaiset vaatteet? Viimeiset suppikset haettiin metsästä ja oli erotuttava hirvimiesten silmissä riistasta.

 

Pappa-vainaan kalapaatti sen sijaan vedettiin maihin traktorilla.

 

 

Osa ulkoruukuista kukoisti edelleen.

 

 

Eikä joriinejakaan voinut vielä kaivaa kukkivina maasta.

 

 

Ruokala pystytettiin paikoilleen ja se avautuu heti pakkasten tullen.

 

 

Pelargoniat kaivettiin maasta talvehdittavaksi alamökissä, missä lämpö pidetään noin plussan puolella. Iso vaiva ja taas keväällä ihmettelen noita paljaita rankoja, olenko kaivanut ne saituuttani maasta.

 

 

Palkkioksi talkooväki sai mureaa hirven sisäpaistia. Kaikki meni nälkäisiin suihin.  

 

 

Syksyn työt ovat hyvässä mallissa. Nyt saa talvi tulla. Mutta miten kissat osallistuvat syksyn hommiin parhaana metsästysaikana? Nukkuvat tuvan lämpimässä tietenkin. Juoskoot metsähiiret heidän mielestä vajoihin lämmittelemään.