Kettu kurkkaa aamulla pesästään. Hirveän kylmä, se toteaa. Tintit pyrähtävät pöntöistä lintulaudalle. Kauriit lämmittelevät vielä kasassa lumikuopassaan. Jänis hyppelee talviturkin väri suojanaan valkealla hangella. Eikö pakkanen ikinä hellitä?

 

Meillä kaksijalkaisillakin on vilu. Viihdymme tavallisesti Kivinotkossa joka toinen viikonloppu talvisaikaan, mutta tänä vuonna olemme käyneet vain ruokkimiskierroksella. Vaikka pidämme mökissä lämpöä talvellakin, ulkona on ollut niin kylmä, ettei yöpyminen houkuttele. Sitä paitsi tie on ummessa, eikä traktori käynnisty tällaisilla pakkaslukemilla. Hiljaista Kivinotkossa ei silti ole.

 

 

Grillipaikka on perusteellisesti tallattu. On tassun jälkiä, sorkan kuoppia ja harakanvarpaita. Ei grilli ole ollut kuumana. Ovatko löytäneet silti mitä ovat hakeneet?

 

 

Puutarhan halki vie kovaksi jäätynyt kauriiden yksityistie pipanoineen.

 

 

Puutarhurin harmiksi marjapensaat on ohi mennessä kaluttu nysiksi. Karkotteet on kettu nälkäänsä popsinut jo heti pakkasten tultua. Ei taida tulla mehusatoa ensi kesänä.

 

 

Jopa Rodo on kelvannut nälkäisille kauriille. Muina vuosina ne ovat saaneet olla rauhassa. Siis ei juhannuksen kukkaloistoa.

 

 

Seinustan ruukkukanervasta on vain vihreä tyviosa jäljellä. Siinä ovat jänikset olleet asialla,

 

 

kuten tämän seinustalla roikkuneen vanhan vihdan raahaamisessa. Sen saatte kyllä syödä. Se on jo tehnyt tehtävänsä.

 

 

Pikkuiset tintit lämmittelevät vähäisissä kevättalven auringonsäteissä.

 

 

Niille riittää siemeniä ja talia pakkasten paukkuessa. Lintulaudan alusta on sekin kovaksi tallattu. Metsähiirien jäljet eivät erotu, mutta varmasti niitäkin on. Syövätkö ketut, jänikset ja kauriit oravan pudottamia auringonkukan siemeniä?

 

 

Ketun, jäniksen ja kauriin jäljet halkovat etupihaa ripi rinnan. Kettu on kovilla tänä talvena, kun Kivinotkossa ei ole kalasteltu. Viikoittainen siansaparoannos pitää sen ehkä hengissä, muttei lihota. Nyt peittelin hangen alle tupla-annoksen saparoita ja lisäksi ison kimpaleen talia. Läskistä se tykkää. Jos lintujen ihra on jäänyt puuhun hiukankin liian alas, on kettu hypännyt näykkäisemään sen hampaillaan saaliiksensa.

 

 

Talon alle on parihyppyjen perusteella loikkinut jokin näätäeläin. Ettei vaan minkki. Niistä en tykkää. Ne eivät kuulu Suomen luontoon.

 

 

Isojen siipien jäljet erottuvat hangesta. Nälkä se on varpushaukallakin. Tai sitten se on ollut papuharakka tai enkeli.

 

 

Mutta kovista pakkasista huolimatta mieli kohentuu kummasti, kun kevätauringon säteet saavat hangen meren yllä kimaltelemaan.

 

-------------------------

 

Lopuksi odotettuja pentu-uutisia:

 

 

Tämän päivän kiitoksen aihe on se, että Palo sai Sari-lääkäriltä terveen paperit. Lääkekuuri jatkuu vielä pari päivää, mutta pikkumies osaa jo nuolla puhtaaksi tassujaan, kunhan niitä ei nosta ilmaan. Silloin kellahtaa selälleen.  Ja tuo roikotin emon peräpäässä on Palosta iii-hana.

 

 

Kiinteän ruuan opettelu on aloitettu. Tuli on ahmatti. Sinne vaan lautaselle tassutkin. Meillä on punainen, pieni ja pulska Karvisen alku. Kunpa vielä Tulin silmätulehdus paranisi...