Sinne metsänpohjaan vesi kaivosaavista on aina valunut. Olen jo kauan haaveillut, että saavi tyhjenee kauniiseen vesialtaaseen ja siitä upeaa kivikourua pitkin puutarhan vesiaiheeseen. Vävyn avustuksella hommat saivat vauhtia tänä kesänä. Koska se valmistuu, on taas kokonaan toinen asia. Mökillähän on se mukava puoli, että vaiheessa olevia projekteja voi olla lukemattomia.

Porakaivo on tehty peruskallioon, joka viettää rantaan (tai oikeammin tässä paikassa syvälle metsämaahan, nousten parinkymmenen metrin päässä korkeaksi Timpuktuksi, joka se vasta laskeutuu jyrkkänä uimarannan taustaksi). Koska vesi on jo vuosia valunut maahan, kaikki lähitienoon puut ovat ulottaneet juurilonkeronsa tismalleen kaivon valumavesien kohtaan. Eli ensiksi kallio puhtaaksi. Juuret poikki jykevällä kirveellä. Siihen tarvittiin miesvoimaa. Kipinäthän sinkoilivat, kun kirves osui välillä kallioonkin, mutta juuret katkesivat yksi toisensa jälkeen.

Sitten kaikki metsämöhjö pois kalliolta puutarhan "yleiskoneella". Siinä on ollut vuosikymmeniä sitten terävä kärki, mutta Kivinotkon kivet ovat tehneet tehtävänsä. Nyt terävä kärki on hioutunut pyöreäksi, kuten meille vanhoille yleensäkin käy, kun hakkaamme päätämme kallioon tarpeeksi usein. (Tässä vaiheessa vävy huomasi, että valkoinen paita ja kaupunkifarkut eivät ehkä ole suositeltavin asu näihin hommiin)

Homma näytti ilmeisesti kovin mielenkiintoiselta. Mummun saappaat ja hanskat olivat hetken vapaina selkämme takana ja niin huomasimme saaneemme työhön apulaisen.

Vesipumppu lorisemaan ja katsomaan mitä oli syntynyt.

Pieni syvennys siinä oli, johon voi vesi kerääntyä (ja heittää toivomuskolikoita). Kun tulee liikaa vettä, se valuu alamäkeä puutarhaa kohti. Jos kolikoita tulee liikaa, niin...

Ja jonain päivänä tässä kasvaa kuunliljoja silmiä hivelevän kauniin toivomusaltaan reunalla.

Ei makeaa mahan täydeltä, joten lopetimme työt tähän. Sitä paitsi meillähän ei ollut minkäänlaisia piirustuksia, joten siirsimme jatkon mietintämyssyn alle.

Luvattiin sateita .

Paras keino houkutella sadetta on alkaa sadettaa. Mökin edusta on jo kovin kulottunut, joten suihku siihen. Kaivo on ollut kovilla juhannuksen jälkeen, mutta onneksi vettä on riittänyt. Lämpötila alkoi laskea ja "vanhat" kissat siirtyivät sisätiloihin.

Latte löysi lämpimän paikan vuodevaatelaatikosta.

Rilla ja Kata (joka muuten tuntuu nuortuneen vuosia tuon hammashoidon jälkeen) käpertyivät nojatuoliin.

Katan niskasta löytyi jotain takkua, jonka Rilla ystävällisesti siisti.

Aida sen sijaan värjötteli ulkoaidauksessaan ja se piti käydä houkuttelemassa sisälle.

Näin pikkuinen söpöliini minä olen,

mutta osaan minä venyä hurjan pitkäksikin.

Niin laskeutui ilta Kivinotkoon. Toivottavasti heräämme yöllä sateen raikastavaan ropinaan.