NACE LA ESPERANZA – KUINKA TOIVO SYNTYY KOLUMBIASSA

 

Hiki virtaa noroina selkää pitkin. Iho on paksusta aurinkorasvakerroksesta tahmea. Aurinko porottaa ja hiekka pöllyää Soledadin slummiyhteisön kapeilla kaduilla. Parinkymmenen hengen joukko punaisia ja hikisiä suomalaisia on kaikesta huolimatta innoissaan. Olemme päässeet omin silmin näkemään, mitä kuukausittaisilla kummilahjoituksillamme saadaan aikaan. Ja mikä parasta – jokainen meistä on saanut henkilökohtaisesti tavata oman kummilapsensa!

 

Kun lokakuussa 2010 sain kotiini kirjeen, jossa kerrottiin mahdollisuudesta hakea World Visionin toukokuiselle kummimatkalle Kolumbiaan, ryhdyin heti tuumasta toimeen. Miten huikeaa olisikaan päästä tutustumaan 10-vuotiaan kummityttöni Geraldinen kotimaahan ja kohdata hänet kasvotusten! Muutaman viikon kuluttua sain odotetun puhelinsoiton ja kuulin olevani noin kahdenkymmenen suomalaisen kummimatkalaisen joukossa.

 

Ulkoministeriön laatimassa Kolumbian matkustustiedotteessa varoitellaan muun muassa huumerikollisuudesta, aseellisista välikohtauksista, ryöstöistä ja kaappauksista, liikenneonnettomuuksista, maanjäristyksistä ja muista luonnonmullistuksista sekä erilaisista trooppisista taudeista. Minne olenkaan lähdössä?

Epäilykset matkakohteen suhteen jäävät kuitenkin kakkoseksi innostukselle päästä näkemään, millaista elämä on Euroopan ulkopuolella.

1308340606_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Bogotá

Saavumme Kolumbiaan maanantai-iltapäivällä, jolloin Suomessa alkaa olla jo nukkumaanmenoaika. Takana on pitkä lento Helsingistä Pariisin kautta maan pääkaupunkiin Bogotáan, joka sijaitsee Andeilla 2,6 kilometrin korkeudessa. Täällä sanotaan olevan ikuinen kevät ja päivälämpötila on parinkymmenen asteen tuntumassa. Bogotá ei vaikuta ensisilmäyksellä suurkaupungilta, vaikka asukkaita on noin kahdeksan miljoonaa. Kun kaupunkia pääsee ihastelemaan vähän korkeammalta, tajuaa kuitenkin sen suuruuden. Yleisvaikutelma on köyhä ja aika nuhjuinen. Kerjäläisiä ei kuitenkaan näy. Rikkaammalla pohjoispuolella auto- ja rakennuskanta muuttuvat jonkin verran paremmaksi ja ostoskeskuksesta löytyy paljon kalliita merkkiliikkeitä, mutta loistokasta täälläkään ei ole. Tunnelma kaupungissa on rento. Kadut ovat kapeita ja liikenne vaikuttaa suomalaisen silmin kaoottiselta. Bogotán taksikyyti on hurjaa, ja myöhemmin reissun aikana tulen huomaamaan, että liikennesäännöillä, keltaisilla viivoilla tai punaisilla valoilla ei ole paikallisille kuljettajille juuri mitään merkitystä.

1308340595_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Barranquilla

Parin yön jälkeen jätämme taaksemme Bogotán ja lennämme rannikolle Barranquillaan, jossa meitä on vastassa tropiikin kuumuus ja kosteus. Tätä me pitkän talven sinnitelleet suomalaiset olemme kaivanneet! Paikallisen oppaamme mukaan Barranquillassa ei ole juurikaan nähtävää, vaan kaupungin tärkein asia on ihmiset, joiden sanotaan olevan erityisen iloisia ja ystävällisiä. Täällä järjestetäänkin Rio de Janeiron sambakarnevaalien jälkeen maailman toiseksi suurimmat karnevaalit joka vuosi. Kauneudellaan tämä teollisuuskaupunki ei hurmaa. Katunäkymä on kaikkialla kovin samanlainen: sekalaisia, ränsistyneitä pikkuisia liikkeitä ja asuntoja vieri vieressä ja valtava määrä ihmisiä joka puolella – melko eksoottinen paikka suomalaiseen ympäristöön tottuneelle. Modernin ostoskeskuksen liikkeissä on ystävällisiä työntekijöitä, jotka tanssahtelevat lauantai-iltana latinorytmien tahtiin. Täällä jos jossain kannattaa lähteä katsastamaan paikallista yöelämää!

1308490242_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Minun kummilapseni

Barranquillassa käsillä on matkamme kohokohta – tutustuminen Suomen World Visionin Nace La Esperanza –kummilapsihankkeeseen. Kaksipäiväisen vierailun ensimmäisenä päivänä ohjelmassa on kolumbialaisten kummilasten tapaaminen. Karibianmeri aukeaa edessämme henkeäsalpaavan kauniina puolen tunnin bussimatkan jälkeen, mutta upeat maisemat jäävät tunnemyrskyn varjoon. Jännitys on käsin kosketeltavaa saapuessamme tapaamispaikalle. Tämä hetki on kuviteltu ja eletty etukäteen lukemattomia kertoja kummien ja kummilasten mielissä. Tuntuu mahtavalta tunnistaa oma kummilapsi muiden joukosta! Edessäni on ilmielävänä tuo iloisesti hymyilevä tyttö, jonka kasvua olen seurannut jo viiden vuoden ajan kirjeistä ja valokuvista. Tulkkien avulla voimme keskustella lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Puhetta tärkeämpää on kuitenkin yhdessäolo. Hymy, halaus ja yhdessä leikkiminen paikkaavat puutteellisen kielitaidon. Lasten olemuksesta paistaa ilo ja riemu. Vasta nyt todella tajuan, mikä merkitys kummeilla on lapsille. Kuinka paljon näitä toivottomuuden keskellä eläviä lapsia rohkaiseekaan ajatus siitä, että vieraat ihmiset toisella puolella maapalloa välittävät ja haluavat auttaa juuri heitä. Kuulumisia ja pikku muistamisia kummien vieraasta, talvisesta kotimaasta odotetaan hartaasti. Toivon, että World Visionin kummilapsihankkeen myötä jokainen heistä kokee olevansa tärkeä ja saa uskon valoisampaan tulevaisuuteen.

 

Järjestön paikallistoiminta

Seuraavana päivänä vierailemme World Visionin aluetoimistossa, jossa koordinoidaan eri maiden paikallisia hankkeita, sekä tutustumme käytännön työhön Suomen hankekohteessa. Nace La Esperanza –aluekehitysohjelmaan kuuluu kuusi slummiyhteisöä Barranquillan naapurikaupungissa Soledadissa. Useat perheet kärsivät köyhyydestä ja väkivallan aiheuttamista haasteista. Kolumbiassa käynnissä oleva aseellinen konflikti on kestänyt jo yli neljä vuosikymmentä. Elämää leimaa tulevaisuuden näköalattomuus sekä juurettomuus. Rauhan rakentaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä alueen ihmisillä on paljon henkisiä arpia konfliktien takia. Suomen World Visionin tavoitteena on tarjota jokaiselle lapselle mahdollisuus murtautua toivottomuuden vankilasta ja saavuttaa henkisesti rikas elämä. Käytännössä tämä tarkoittaa lasten koulunkäynnin ja osallistumisen vahvistamista, terveys- ja ravitsemustilan parantamista, yhteisön järjestäytymisen tukemista sekä perheiden toimentulomahdollisuuksien kehittämistä. Avustusjärjestön tavoitteena on tehdä itsensä tarpeettomaksi ja voimaannuttaa yhteisöt auttamaan itse itseään. Paikallishanke on aloitettu vuonna 2005, ja paljon on saatu jo aikaiseksi. Hankealueen vapaaehtoiset esittelevät meille ylpeinä omien ryhmiensä aikaansaannoksia. Saamme nauttia nuorten bändin letkeästä bossanovasta, meille tarjotaan World Visionin tuella käynnistetyn leipomon pikkuleipiä, pääsemme seuraamaan paikallisen koulun terveyskasvatustuntia ja tarttuupa joidenkin suomalaisten matkaan kengät paikalliselta kengäntekijältä, jonka työpaja sijaitsee hänen kotonaan. Onnellisen oloiset yrittäjät kertovat meille, miten World Visionin tarjoama ammattikoulutus on muuttanut heidän koko elämänsä. Yhteisöön on virinnyt toivon, yrittämisen ja yhdessä tekemisen ilmapiiri.

1308340626_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Vaikka päivä slummissa on rankka, aurinko on paahtanut ja saanut suomalaisen vaalean ihon punoittamaan, on ollut ainutlaatuista ja silmiä avaavaa nähdä, millaisissa oloissa kummilapset todella asuvat. Köyhyyden keskellä talot on maalattu kauniin värisiksi, pölyisillä kujilla leikkii lapsia ja koiria, letkeä musiikki kaikuu taloista, ihmiset vaikuttavat iloisilta ja tunnelma on rento. Äärimmäinen köyhyys on kuitenkin vain askeleen päässä, ja monien perheiden toimeentulo jatkuvasti veitsenterällä. Suomalaisryhmän on turvallisuussyistä jätettävä yhteisö jo iltapäivällä, vaikka yhteistä aikaa kummilasten kanssa tekisi mieli pitkittää iltaan asti.

1308340641_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Santa Marta ja Tayronan luonnonpuisto

Barranquillasta matkamme jatkuu Santa Martaan, mutta ajatukset viipyvät kummilasten elämässä ja elinympäristössä. Tuntuu, että matkalla oltaisiin oltu jo useita viikkoja, niin paljon olemme ehtineet nähdä ja kokea. Santa Martan upealla hiekkarannalla kävellessään tuntee itsensä kerta kaikkiaan etuoikeutetuksi. Pääseeköhän oma kummilapseni koskaan matkustamaan kotikaupunkinsa ulkopuolelle?

1308340659_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kolumbian luonto on maan pinta-alaan suhteutettuna maailman monimuotoisin. Mitä siis olisi matka ilman luontoretkeä? Vietämme päivän patikoiden ja rentoutuen Tayronan luonnonpuistossa. Päivä on sopivasti pilvinen ja saamme nauttia virkistävästä sateesta sademetsässä, emmekä uuvu tropiikin helteessä. Paikallisopas esittelee meille erilaisia kasveja ja pikkuotuksia, joita ei löydy sanakirjasta. Tämän retken jälkeen vaatteet kehotetaan tarkastamaan huolella, ettei hotellihuoneeseen pääse ei-toivottuja yövieraita.

1308340726_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Cartagena

Viimeisenä matkakohteena vuorossa on Cartagenan satamakaupunki, jonka satama, linnoitukset ja niihin liittyvät monumentit kuuluvat UNESCOn maailman-perintöluetteloon. Kaupunki on todella viehättävä kapeine kujineen, värikkäine taloineen ja somine, vehreine aukioineen. Me suomalaiset emme erotu enää yhtä räikeästi joukosta kuin muissa kaupungeissa, sillä täällä tulee vastaan muutamia amerikkalais- tai eurooppalaisturisteja. Matkaohjelmamme on ollut varsin tiivis, mutta viimeisenä päivänä on aikaa niin shoppailulle kuin auringonotolle, joihin täällä onkin erinomaiset mahdollisuudet. Aurinko on tosin niin polttava, että tumminkin suomalaisiho kärähtää liian pienillä suojakertoimilla.

1308340651_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kotimatkalla

Lomamme on lopuillaan ja edessä on yli vuorokauden pituinen kotimatka. Matkalla on oiva tilaisuus sulatella kaikkea kokemaansa ja näkemäänsä. Loma on ollut todella onnistunut. Vajaan parin viikon aikana olen tutustunut täysin erilaiseen maahan ja kulttuuriin, ehtinyt nähdä neljä erilaista kaupunkia keskeisine nähtävyyksineen, viettänyt aikaa mukavien matkaseuralaisten kanssa ja irtautunut täydellisesti omasta arjesta. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin oman kummilapsen tapaaminen ja kummihankkeeseen tutustuminen. Nyt olen nähnyt, mitä kuukausilahjoituksellani saadaan konkreettisesti aikaan. Olen myös nähnyt, miten paljon iloa kummi voi tuoda lapsen elämään, puhumattakaan siitä, kuinka paljon antaja itse saa auttaessaan muita, parantaessaan pienen palasen maailmaa. Geraldinen säteilevä hymy on piirtynyt lähtemättömästi muistiini. Olisiko aika ottaa toinenkin kummilapsi? Kuinka innostaisin muitakin ryhtymään kummeiksi? Jokaisella suomalaisella olisi varaa auttaa.

 

Lisätietoja World Vision –kummiudesta:

www.kummi.fi