Kädet painoivat lyijyn lailla. Ne eivät nousseet näppäimistölle. Sormet eivät totelleet. Kuinka sydämeen mahtuukaan niin suuri musta möykky. Uskallanko edes kirjoittaa? Jos siitä ei kirjoita, eikö sitä ole olemassakaan?

 

Viikko pentujen elämässä sujui mallikkaasti. Paino nousi tuon vaadittavat 10 g päivässä. Iloitsimme pentujen kasvusta, mutta..

 

Ensin alkoi äiti-Aida pärskiä. Sitten menivät pentujen nenät tukkoon. Turun Tuli (kulttuuripääkaupungin kunniaksi) oli niin tukossa, että lopetti imemisen. Palo ( tai Tauno Palo, T-pentuja kun ovat, vaikka on kasvattaja jo niille oikeat nimetkin miettinyt) imi vielä. Taivaan lahjana ovikelloamme soittivat ihanat kissaihmiset, jotka opettivat meille letkuruokinnan. 5-10 milliä vastiketta letkulla neljän tunnin välein ympäri vuorokauden. Unettomia öitä. Tulin painon lasku saatiin jotenkin hallintaan, muttei nousemaankaan. Sitten Tulin silmä tulehtui. Palon pärskiminen paheni. Antibiootit saatiin kasvattajan eläinlääkärin kautta. Pennut ovat niin pieniä, juuri ylittäneet 200 g, että talvipakkasella niiden kuljettaminen lääkärille tuntui sekin suurelta riskiltä.

 

 

Väsynyt Tuli

 

Aida-äiti häärii. Vaisto käskee vaihdella pentujen paikkaa, ettei vihollinen niitä löytäisi. Pennut ovat olohuoneen kopassa lämpötyynyn päällä, koska makuuhuoneessa on alle 17 astetta (patterit kylmänä, eikä huoltomies keksi syytä). Toinen pentu roikotettiin niskasta keittiökierroksen kautta viereiseen koppaan. Pentu pestiin ja pissatettiin huolella ja Aida asettautui makuulle. Toisesta kopasta kuului vikinää. Aida hyppäsi pystyyn ja kurkisti silmät pyöreinä sinne. Mitä ihmettä, täällä on myös kissanpentu! Sehän kuuluu samaan pesään.

 

Hiukan Palon imetystä. Sitten Aida taas pomppasi pesästä ja siirtyi sohvalle loikoilemaan. Tunnin kuluttua muistuivat pennut mieleen. Missä ihmeessä ne ovat? Toinen piti taas raahata keittiön lieden viereen. Ei kelpaa. Takaisin lämmitettyyn pesään. Hetki pissatusta ja rauhallista pentueloa. Taas Aida lähti liikkeelle. Lieden luona tuoksui pentuhaju. Missä ihmeessä se on? Tassulla piti kokeilla lieden alta. Olisikohan se siellä piilossa? Ei ollut. Takaisin pesään. Huh, siellä ne olivat. Vaikka itsellä oli koko ajan pala kurkussa, ei nuoren emon touhuja seuratessa voinut olla hymyilemättä. Siirsimme yhden pentukopan lieden viereen.

 

 

Palo yrittää pysytellä jaloillaan

 

Sitten Tuli alkoi haukkoa henkeään kuin kala kuivalla maalla. Se vetäytyi kopan nurkkaan, eikä pyrkinytkään emon nisille. Lisäsimme letkuruokintaa, mutta Tuli alkoi näyttää täyteen pumpatulta ilmapallolta. Miten paljon vastiketta uskaltaa antaa? Nyt meni myös Palon silmä umpeen ja aloitimme sillekin silmätippa lääkityksen. Pennut alkoivat krohista yhä huolestuttavammin. Suolaliuosta vaivaisiin sieraimiin.

 

Pakkanen ja raaka tuuli hellitti ja saimme ajan seuraavaksi päiväksi Vettoriin. Tuli oli veltto ja passiivinen, Palo krohisi pahasti. Itkien menimme vastaanotolle. Odotimme kuulevamme tuomion: piikki! Mutta tuo (Katankin) ihana Sari-kissalääkäri käänteli ja kuunteli pentuja vuoron perään ja totesi, että molemmilla pennuilla on paha ylä- ja alahengitysteiden tulehdus, pahin pentujen sairaus: ”tilanne on todella vakava, muttei toivoton.” Emme halunneet kuulla lauseen alkupuolta, vaan takerruimme loppupuoleen kuin hentoon oljenkorteen. ”Vaihdetaan silmätipat miedompaan ja rasvaisempaan ja antibiootti vahvempaan. Emolta otetaan silmästä näyte, jotta tiedetään bakteerin tarkka kuva. Viikossa selviää, onko syytä vaihtaa johonkin täsmälääkkeeseen.  Lisäksi höyryhengitystä kosteudesta huuruisessa kylppärissä neljästi päivässä ja edelleen suolatippoja neniin.” Kysyimme varovaisesti halkeaako pentu liikaruokinnasta, mikä hymyilytti lääkäriä. Ei halkea, liika ruokinta saisi aikaan ripulin, mutta Tulin vatsa on täynnä ilmaa, kun pikkuinen joutuu haukkomaan happea.  Saimme reseptit, silmätipat ja hoito-ohjeita. Viimeksi Sari-lääkäri huikkasi vielä ovelta: ”muistakaa, että kissoilla on yhdeksän henkeä. Soittelen teille kolmen päivän kuluttua.” Ulkona paistoi aurinko. Me ja pennut haluamme taistella. Emme anna periksi.

 

 

Pari päivää ja pentujen vointi on selvästi kohentunut. Palo painaa 280 g ja Tuli, joka syntyessään oli veljeään isompi 250 g.

 

 

Palo pysyy jo jaloillaan

 

Onneksi meillä on vahva tukiverkko, joka rinnallamme myötäeläen huokaa ylös pyytäen pentujen tervehtymistä. Toivomme, uskomme ja pyydämme!