eli kuinka sitten kävikään.....

Sen PITI OLLA ihan tavallinen loma Kanarialla, niin me luulimme, kun tyttärentyttärien kanssa istuimme Vantaan lentoasemalla varhain lauantaiaamuna kolmelta. Mutta Eyjafjöll oli päättänyt toisin.

Fañabe

Menomatka sujui mukavasti ja perillä olimme juuri sopivasti lounasaikaan. Tytöt saivat heti tutustua Isabel-hotellin todo incluido runsaaseen lounaspöytään.

Herkullinen juustopöytä

Lounaan jälkeen siirryimme altaalle nauttimaan auringosta, uimisesta ja veden alla käsiseisonnasta. Illallista varten teimme masuun tilaa kävelemällä rantaan. Tyrskyt olivat niin houkuttelevat, että ei haitannut yhtään, vaikka uima-asut olivat hotellilla.    

Kesäpaita ja shortsit käyvät täysin tyrsky asusta.

Seuraava päivä oli yhtä kuuma ja Mummun neuvoihin laittaa aurinkovoidetta todella runsaasti tuli vastaus: juu juu! Koko päivä polskittiin vedessä ja välillä käytiin tankkaamassa ravintolassa ja allasbaarin herkkutiskillä. Ennen illallista piti ottaa uusiksi nuo rannan tyrskyt, tällä kertaa bikineissä ja kartoittaa shoppailu mahdollisuudet.

Itse rakennettu herkkujätskiannos

Kolmantena päivänä alkoi tapahtua. Altaassa tutustuttiin ranskalaisiin poikiin ja palloleikit alkoivat kiinnostaa...

Seuraavana päivänä pojat asettautuivat aamulla valitsemiemme aurinkotuolien taakse. Siinä sai Mummukin osansa päivän mittaan jääpalasateesta. Annoin kuitenkin anteeksi, koska ranskalaisisä, joka sen heitti, sanoi heittävänsä mamia

 

Keskiviikkona hyppäsimme näköalabussiin ja se vei meidät Siam Parkkiin. Ei ollut mikään lälly vesipuisto. Vesilaskumahdollisuuksia oli jos minkälaisia. Tytöt aloittivat kesyimmästä ja kovensivat tahtia askel askeleelta. Vauhtia riitti.

Välillä kelluttiin kahden hengen kumiveneessä rauhallisemmin,

mutta sitten löydettiin hyökyaalto. Sinne uskaltautui Äijäkin. Mummulle riitti pelkkä katselu, koska ylhäällä mäellä oli kova tuuli, eikä Mummu pidä kylmästä vedestä. Viimeistään tässä vaiheessa molemmat tytöt punottivat kuin Kustavin kravut.

Päivä huipentui hurjaan kourulaskuun temppelin huipulta. Totta puhuen tytötkään eivät olleet valmiit uusimaan laskua tällä kerralla.

Shoppailtiin rantakaduilla eikä kotimaan tekstiviestit lentoliikenteen ongelmista huolestuttanut lainkaan. Perjantaina ruvettiin kyselemään kotiinpaluusta ja vastaus saatiin lähtöpäivän aamuna: loma Kanarialla jatkuu ainakin huomiseen Aurinkomatkojen kustannuksella. Tytöt hurrasivat. Yksi nautinnollinen päivä lisää ja se käytettiin tarkoin iltaa myöten.  Illalla tuli kuitenkin oven alta postia. Meidät siirretään Manner-Espanjaan. Lento lähtee seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen Jerez De La Fronteran kentälle. Mihin sieltä? Siitä oppaalla ei ollut aavistustakaan. Selkäpiihin alkoi hiipiä evakkotunnelma.

Novo Sancti Petri

Niinpä istuimme ajoissa Reina Sofian kentällä kuin sotalapset, silmät kuin öögonat päässä. Kone lähti ajallaan, mutta koko matkan aikana tarjoiltiin vain vettä ja mehua. Onneksi tuli tankattua aamupalalla kunnolla. Meille kerrottiin että Espanjaa vaivanneet rankkasateet ovat loppuneet ja nyt siellä on oikein hyvä sää. Espanja otti meidät kuitenkin vastaan sateisena. Kukaan meistä ei hurrannut. Hotelli Barrosa Garden oli korkeatasoinen golffari paikka, mutta siellä ei ollut perhehuoneita, joten saimme erilliset huoneet. Sille tytöt hurrasivat.

Loma jatkuu, kaverit ovat koulussa

Aamu valkeni kauniina ja aamiainen oli korkeaa saksalaistasoa. Tyttöjen lautasella oli paistettua munaa, munakokkelia ja tomaatin tai kurkun pala. Seuraavalla lautasella oli monta aamiaislettua hillon ja kermavaahdon kera sekä donitsia ja rasvaista churrosia suklaakastikkeella. Oli kuulemma ihan kiva, kun Isabelin aamiaispöytään oli jo kyllästynyt..

Aamupalan jälkeen löydettiin Barrosan kilometrien pituinen hiekkaranta aaltoineen

ja hienoja hiekkalinnojakin syntyi

Hotellilla oli kaksi "kaivovettä" sisältävää uima-allasta, mutta sinne ne vesipedot ryntäsivät. Oli siellä tosin sisällä lämminvesiallaskin, missä Mummu kävi kastautumassa.

  

Pizzojen lisäksi löytyi muutakin kivaa ostoskeskuksesta

Pari iloista päivää ehdimme viettää Novo Sancti Petrissä. Löytyi hienoja vaatteita ja kivoja tuliaisia. Mummukin sai tuhlattua rahojaan (laukku, kukkaro ja uima-asu).

Kolmannen päivän aamupalalle mentäessä oli aulassa kaamea hässäkkä ja meille ilmoitettiin, että on vartti aikaa pakata, bussit odottavat ulkona, muuten jäämme tänne. Silloin tunsi itsensä jo pakolaiseksi. Laukut kuntoon ja aulaan. Kaikki tuntui kuitenkin olevan täydellisessä kaaoksessa. Bussit täyttyivät. Oppaat yrittivät pitää käsin meistä jonkinlaista listaa. Bussit seisoivat täysinäisinä paikoillaan, koska oppaat eivät tiennyt, keitä bussissa loppujen lopuksi oli. Joten päätimme mennä tyttöjen kanssa pikaiselle aamupalalle. Olisi ehtinyt syödä rauhallisemminkin, sillä kun lopulta mahduimme yhteen bussiin, lentokentällä oli valtavat jonot. Matkustajia selvitettiin Kuopioon ja Jyväskylään. Ne koneet täyttyivät. Odoteltiin. Meille sanottiin, että meidät on merkitty Vaasaan lähtevään koneeseen ja siirryimme jonoon. Olimme jo muutaman askeleen päässä tiskiltä, kun ilmoitettiin koneen olevan täynnä, mutta seuraava lähtee ehkä kuudelta tai seitsemältä. Odoteltiin taas kolme tuntia. Hotellilta tuli ilta kuudelta keräilyerät. Olisi pitänyt istua rauhassa altaan reunalla ja jäädä viimeiseen bussiin. No, olimme kuitenkin etusijalla seuraavaan koneeseen, joka lähtee kuulemma Suomeen. Niin saimme lopulta liput käteemme ja niihin merkitty Helsinki herätti jo toiveemme.

Koneessa meille kuitenkin ilmoitettiin, että pilottikaan ei vielä tiedä Suomea tarkempaa määränpäätä, koska kenttiä sulkeutuu ja täyttyy koneista koko ajan. Nyt koneessa oli sentään tarjolla kolmioleipiä. Monitori näytti kotimaan kohteemme olevan Oulu ja se alkoi masentaa. Sitä paitsi koneessa ei voinut kuunnella musiikkia, mikä oli vielä pahempaa tyttöjen mielestä.

Oulu lähestyi kartalla ja odotimme jo laskeutumista, kun pilotti ilmoitti, että olemme saaneet laskeutumisluvan Rovaniemelle. Ei voi olla totta! Ei sentään Kittilä tai Muonio. Ensimmäisenä tuli mieleen Risto Jarvan elokuva Loma, jossa Antti Litjan piti matkustaa Alpeille hiihtokeskukseen, mutta astuikin Kreikan koneeseen keskelle lämpöä. Hän leikkasi hiihtopipoon reiät ja teki siitä ensihätään simmarit. Mutta miten tehdään bikineistä talvipipo?

Rovaniemi

Eivät edes kentän matkalaukkuhihnan söpöt pehmoporot, -karhut, -ahmat ja -sudet saaneet tyttöjä hyvälle tuulelle. Bussit odottivat valmiina kentän edustalla. Matka ei ollut pitkä City-hotelliin, jossa henkilökunta jakoi rivakasti huoneavaimet ja käski tuoda täytetyt hotellikortit aamulla tiskille. Ja niin olimme hetkessä pikkuruisessa sviitissä pehmeitten peittojen alla. Uskomaton suoritus rovaniemeläisiltä! Kaikki sujui kuin rasvattu, vaikka meitä oli neljä koneellista! Kyllä uni maistui monen tunnin penkeillä torkkumisen jälkeen.

Aamupalan jälkeen bussit odottelivat meitä taas hotellin edessä vieden meidät kentälle.

Poroja, susia, karhuja (ja lunta)

Siellä saimme pelkät tyhjät Boardin Passit kätemme ja taas turvatarkastuksen läpi odottelemaan, odottelemaan. Mutta siihen olimme jo tottuneet.

Pilottien lepoaika päättyi kolmelta, joten sen jälkeen toivottavasti koneen nokka on kohti Vantaata ja me koneessa. Melkoisen säikähdyksen saimme vielä, kun kuulutettiin, että kaksi Helsinki-Vantaan lentoa siirtyy iltayhdeksään! Mutta sen jälkeen kuulutettiin, että se ei koske Aurinkomatkailijoita. Huh, huh! Yhtäkkiä ilmestyi koneen henkilökunta kentälle ja kaikki matkalaiset ryntäsivät heidän perässään lähtöportille. Ei mitään kuulutuksia vaan koneeseen otettiin jonosta niin paljon kuin mahtui. Ja nyt me mahduimme!

Lento ilman minkäänlaista tarjoilua alkoi Vantaan kentälle, jossa olimme runsaan tunnin kuluttua.

ĺ Que aventura ļ